tiistai 18. elokuuta 2015

Mitä jäi käteen?

Heti näin kättelyssä joudun kertomaan, ettei mulla ole mitään lukuja esittää. Mutta plussalle ollaan päästy, hyvä niin. Keskitytään pikemminkin kaikenmoiseen aineettomaan, jota on tarttunut tältä kesältä mukaan. Sopiiko? Hyvä.




Aloitetaan vaikka sillä, että en ollut kesän alkaessa kahvinjuoja. Enkä muuten ole vieläkään. Kahvin keitosta minulla ei siis ole ollut suuren suurta kokemusta, joka varmaan kuulostaa vähän huvittavalta. Lähdin pitämään kahvilaa, enkä osaa kahvia keittää? Loistava startti! Noh, en ollut myöskään fileroinut koskaan kalaa. Ja kuulin huhuja että kioskin vakio- &hittituote on kalaleivät? Selevä, eikun opettelemaan! Ja täytyy sanoa, että olen kehittynyt tasolta nolla ylöspäin kun kesä on rullannut eteenpäin! Positiivinen juttu!




Olen päässyt jyvälle moneen asiaan. Yrittäjyyteen sain kesän mittaisen tutustumisjakson, jonka aikana olen oppinut joitakin asioita kantapään kautta. Mutta, onpahan kuitenkin opittu! Olisi kannattanut kesän alusta asti seurata menekkiä. Kirjoittaa ylös, monta kalaleipää menee, paljon jäätelöpalloja, kuinka monta valkoinen kuningatar -jäätelörasiaa? Oma taktiikka oli, että kun näyttää olevan tavara lopussa, tilataan lisää. Olisi voinut ollaihan kiva lukea kesän lopussa, paljon on tavaraa mennyt. No, seuraavalla kerralla sitten. 

Saarielämä tuli tutuksi. Ennen tätä kesää en ollut juuri saaristossa liikkunut, kerrat laskettavissa yhden käden sormilla. Perheen mökki on järven rannalla, sinne kuljetaan autolla. Kesän kuluessa muutamalla merimatkalla kuitenkin huomasin onnekseni, etten kovin helposti tule merisairaaksi. Ja tämän kesän jälkeen osaan kiinnittää huomiota tuuleen, josta ei sen suurempaa ymmärrystä vielä keväällä ollut. Siinä on eroa, tuuleeko 5 m/s vai 15 m/s.




Muutin kesän alussa pois kotoa, ja kesä oli itsenäisyyden harjoittelua, omillaan pärjäämistä. Olen aika kova tyttö ikävöimään, jota onkin itketty iltaisin monet kerrat! Ei siinä kuitenkaan tarvinut ihan rypeä, kun päivän valjetesa muistui taas kaikki kiva mitä saaressa odotti. Ja kun kesä meni eteenpäin, tiesi että kohta pääsee kotiin. Ja onpahan nyt helpompi lähteä taas uuteen paikkaan, kun on takana pieni jakso yksin asumista! Kun olin omillani, tajusin sen että sen oman rahan eteen täytyy tehdä töitä. Se, että syötkö pinaattikeittoa seuraavana päivänä, riippuu siitä teetkö työsi hyvin edellisenä päivänä. Ei ollut kiinteää kuukausipalkkaa!




En voi olla edes varma, mitä kaikkea olen oppinut! Se selviää sitten joskus hamassa tulevaisuudessa, jos selviää. Mutta selvää on se, ettei tällaista voi koulussa oppia. Tämä pitää itse kokea, laittaa itsensä likoon ja luottaa vaan siihen mitä tekee.

EDIT: Kun otsikkona on "Mitä jäi käteen", ei käteen jäänyt konkreettisesti mitään. Mutta keskelle etureisiä tuli kaksi lommoa siitä, kun nojailin kioskilla olevaan tiskiin! Eikä tämä ole vitsi! Haha, ne ovat olleet siinä jo monta viikkoa, eikä loppua näy!



tiistai 11. elokuuta 2015

Päivä kioskilla

Keskiviikko. Kello 8.00. Herätyskello soi, tunnin päästä täytyy olla kioskilla. Kesäkuussa heräsin heti, nyt torkutan vielä puol tuntia ja ihmettelen miten tulee niin mahdoton kiire? Kerrassaan kummallinen juttu.



Olen kioskilla noin 5 minuuttia (tai yhden minuutin) vaille 9, laitan kahvin tippumaan, avaan luukut ja kannan roskiksen ja mainoksen ulos. Sen jälkeen maitoa jääkaapista, leivokset esille ja mahdollisesti pullat sulamaan ja siitä uuniin. Lämpötilat kirjataan ylös, tiskivedet valmiiksi ja edellisenä päivänä tiskatut lusikat ja kupit oikeille paikoilleen. Jos sää on edes pilvinen, asiakkaita alkaa pikkuhiljaa hiipimään kioskille aamukahville. Siinä seassa syön jossakin kohtaa aamupalan, lataan kahvinkeitintä valmiiksi ja valmistan kalaleipiä.




Kovin menekki tuntuu päivästä riippumatta olla kello 11-13 välillä, silloin saattaa tulla yhteysalukselta päiväretkeilijöitä (tänä kesänä määrät alle kymmenessä henkilössä). Samoin kauppa aukeaa ja ihmiset lähtevät liikkeelle. Lihiksiä otetaan sulamaan sitä mukaan, kun niitä menee ja kalaleipiä sai ainakin aurinkoisina päivinä tehdä pitkin päivää. Kahvia tippumaan kun toinen pannu näyttää tyhjenevän.




Lounaan aika on sitten, kun siihen on aikaa. Onneksi teen yleensä valmiiksi ruoat edellisenä päivänä, ettei tule syötyä kioskia tyhjäksi. Iltapäivällä kauppa pikkuhiljaa hiljenee, ja tuntia ennen kun suljen luukut, alan siivoilemaan. Tiskaamista, pöytien putsausta, lattian lakaisu ja pesu. Täytän vesiastiat ja säiliöt, tyhjennän tiskivedet. Tarkistan, että huomiselle on tarpeeksi myytävää. Onko lihiksiin ketsuppia ja nakkeja, kahvia varten kahvinpuruja tai limsoja? Jos puutetta havaittavissa, on suunnattava kauppaan. Lopuksi kassan laskeminen, kamat kassiin ja päivä on pulkassa.
Välillä leivon päivän päätteeksi, kuitenkin harvemmin. Myös kaloja täytyy fileroida joskus iltasella, muuten saan hoidettua paperihommiakin päivällä aukioloaikojen puitteessa.




Siinä kioskin normaali päivä noin kiteytettynä. Onneksi mikään päivä tähän mennessä ei ole kuitenkaan ollut samanlainen, vaan välillä ei tule vettä ollenkaan, ja välillä saan juosta hikihatussa viemään lihiksiä. Ja ei tämä viileä kesä ihan hallaa ole ollut, en olisi varmaan lämpimästä kesästä yksin selvinnytkään! Varsinkin viikonloppuisin olisin varmaan ollut superväsynyt, ja työnteosta olisi mennyt maku nopeasti. Ja nythän se kesä on tullut, ihanaa!



sunnuntai 2. elokuuta 2015

Pohdintaa lomasta ja loppukesästä



Reilu viikko sitten pidin pari päivää lomaa ja matkasin maihin! Otava keinutti siihen tahtiin perjantaina, ettei Kantasataman tivolia edes tarvinut harkita... Lopulta hieman pidentyneen reissun päätteeksi pääsin mantereelle. Puuhaa oli tiedossa riittämiin, jonka lisäksi lähdin myös viettämään Meripäiviä.

Kioskiin piti hakea muutamia asioita kaupasta, kun niitä ei saaresta saa. Sen lisäksi tietysti vaatteiden pesua, tavaroiden purkua ja taas pakkaamista. Meripäivillä parasta oli se, kun monet tutut ja kaverit oli myös liikkeellä. Ei vahingossakaan jäänyt kotiin kuhnailemaan, vaan lähti liikkeelle ja olikin oikein virkistävää nähdä mitä kaupunkiin kuuluu.




Vaikka tuo loma ei itsessään kestänyt kun yhden päivän, plus matkapäivät perjantain ja sunnuntain, antoi se ihanan irtioton täällä olevaan arkeen. Ikävää hellitettiin ja sai nukkua niin pitkään kuin halusi, sai laittautua ja laittaa korut kaulaan. Pieniä asioita. Viikonloppu oli viikonloppu, niin kuin se yleensä ymmärretään: lomaa, lepoa, aikaa. Kioskin parissa se on yleensä kiireisintä aikaa ja kioski palvelee pisimpään. Alkuviikosta taas tahti laantuu -varsinkin näin loppukesästä.

Olisinhan voinut pyytää jonkun tuuraamaan kioskille Meripäivien ajaksi. Tai olisin voinut jäädä itse saareen, ei Meripäivät itsessään ole mikään kesän must -juttu. En siis lähtenyt vain juhlimaan, vaan tuulettamaan ajatuksia ja mieltä. Ja tuuraajan jättäminen kioskiin olisi ollut paljon, paljon työläämpää kuin vain luukun sulkeminen. Minun olisi pitänyt olla koko ajan puhelimen päässä, tuuraajan olisi pitänyt osata pyörittää jäätelöpalloja, hoitaa kassaa... No, se olisi siis ollut hankalaa. Se raha, jonka kioski olisi viikonlopun aikana tuottanut, ei olisi korvannut sitä aikaa, jonka lomailin. Ja se oli toinen suunniteltu maissakäynti koko kesässä, ei paha ollenkaan. 




Vielä kaksi viikkoa edessä kioskin parissa. Kun koulut alkavat, aion lähteä maihin viikolla 33 tiistaina 11.8. ja palata pyörittämään kioskia torstain 13.8. yhteysaluksella.  Eli torstaina kioski aukeaa vasta myöhemmin. Viimeisenä viikonloppuna pitäisi myydä pois kaikki mitä löytyy, ja sunnuntaina 16.8. loput jäätelöt myydään pilkkahintaan uusille omistajilleen. Silloin siis jäätelöä syksyn ja talven varalle? Oi kyllä!

Ensi kesästä on jo muutama kysellyt, mutta siihen en osaa vastata vielä tänään, huomenna, en ehkä edes kuukauden tai puolen vuoden kuluttua. Se ajatus saa muhia päässäni kun jatkan syksyllä normaalia arkea! Ensi kesänä sen sitten viimeistään näkee... 

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Puikkaripäivät

Vaikka viime viikko oli jo näyttänyt kyntensä heti alkuviikosta, oli Puikkariäviin tartuttava vain tiukasti kiinni ja viedä homma kotiin.
Perjantaiaamuna sain ystäväni avuksi kioskille ja iltapaatilla saapui yksi inttipoika viikonlopun viettoon. Kolmen voimin olisi tarkoitus palvella asiakkaita ripeästi ja innokkaasti pidennetyin aukioloajoin. Onneksi sää näytti melkoisen hyvältä, vain lauantai-illan sade oli ikävä juttu iltaohjelman takia.




Perjantaina -kiireisen viikonlopun kunniaksi vesi päätti tehdä kepposen ja lopettaa kulkunsa putkistossa. Myöhemmin selvisi, että vesisäiliö oli tyhjentynyt ja siksi vesi oli kortilla
 Ei auttanut muuta kun tukeutua kertismukeihin ja jättää tiskaamimen hamaan tulevaisuuteen (harmi). Sunnuntaina vettä alkoi pikkuhiljaa pulpahtelemaan, ja maanantaina otettiinkin jo kunnon kahvimukit käyttöön!




Lauantaina suuren menekin takia kala ehti melkein loppua kokonaan, mutta onneksi kalastaja pelasti minut liemestä ja hrti sunnuntaiaamuna sain täydennystä varastooni. Vaikka yritin varautua kunnon kalamäärillä viikonloppuun, menekki voitti. Toisaalta myyntihän on vain hyvä juttu, enkä sentään joutunut myymään ei oota. 
Lauantai-iltana onni potkaisi oikein kunnolla, kun arpajaisista kioski sai uuden ystävän, Tippihirviö Jalmarin. Hän loppujen lopuksi näytti olevan kuitenkin majava, mutta kantaa tuota kummallista nimeä erikoisen ulkonäkönsä vuoksi.



Loppujen lopuksi viikonlopusta selvittiin erinomaisesti, apujoukkojen avustuksella. Myynti ylti luultavasti kesän korkeimpiin lukemiin ja asiakkaat olivat iloisia!


maanantai 20. heinäkuuta 2015

Pakkolomaa

Niin siinä sitten kävi, noin viikko sitten maanantaina minuun iski joku kamala pöpö ja sen kunniaksi makasin muutaman päivän sängyn pohjalla. Tasan kuukauden kestänyt saaressa asuminen oli tehnyt tehtävänsä. Voin kertoa, että yli 39 asteen kuume saaressa ei ollut niin upeaa, että sitä olisi tarvinut täällä kokea. No, kuitenkin yhtä kokemusta rikkaampana hyppäsin (tai tarvoin/laahustin/puuskutin) yhteysalus Otavaan ja lähdin mantereelle sairastamaan. Keskiviikkoiltana olo oli jo sen verran parantunut, että suuntasin torstain paatilla takaisin saareen. Kioskin avaaminen sai kuitenkin odottaa perjantaille.




Harmittaa, että viikon aurinkoiset päivät meni sivusuun. Kun ei ole tämän kesän säissä kovin paljon kehuttavaa, on myytävä niinä päivinä kun sää sen sallii. Torstaina jäätelöntilaus viikonlopulle meni sivu suun, ja piti vain toivoa, että varastot riittävät viikonlopun yli.
Torstaina postiluukkun oli kilahtanut kirje Verohallinnolta. Wuhuu, jippii, kausiveroilmoitus huhti- ja toukokuulta tekemättä & palauttamatta! Olin laittavinani ilmoitusväliksi vuoden, mutta kappas vaan se näyttääkin olevan kuukausi... 
Enhän minä edes ymmärtänyt sen kirjeen tarkoitusperää ennen kuin olin soittanut puhelinpalveluun ja kysynyt pari tyhmää kysymystä. Minua neuvottiin nettiin täyttämään lomakkeet, ja asia olisi sillä siisti. No, nyt lomakkeet on täytetty ja asia saa uvan olla sillä selvä. Onneksi jatkossa tämän homman hoitaa tilitoimisto. Ihanaa.




"Puikkaripäiviksi valmistan sitten pitsaa ja mokkapaloja ja panostan tarjontaan kunnolla." Jep. No pitsat jäi toteuttamatta kokonaan, jäätelöiden kohtalo oli vaakalaudalla ja mokkapaltkin saapuivat listoille vasta sunnuntaina. Mutta tämäpä ei sikäli ollut ongelma, sillä kukaan muu paitsi minä ei tiennyt näistä suunnitelmista! Varsin kätevää. 

Seuraavassa postauksessa Puikkaripäivien hulinaa! Miten sujui viikonloppu?





sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Tulevaisuudesta

Heinäkuun alussa tuli tieto yhteishaun tuloksista, jonka johdosta suuntaan Jyväskylän ammattikorkeakouluun lukemaan liiketaloutta! Loistavaa!
Heti pääsykokeiden jälkeen oli selvää, ettei paikka kauppakorkeakoulusta aukea, joten toivoin vain pääseväni Jyväskylään. Jyväskylässä toimii myös yrittäjyyteen suuntautunut yksikkö Tiimiakatemia.




Kuulin Tiimiakatemiasta ensimmäisen kerran lukion ensimmäisellä luokalla, kun siitä pidettiin esitelmää auditoriossa. Tiimiakatemiassa on tarkoituksena oppia yrittäjyydestä yrittämisen kautta, samalla liiketalouden opintoja suorittaen. Siellä perustetaan omat osuuskunnat ja ollaan mukana oikeassa yritysmaailmassa. Tässä esittely lyhyesti, vain tuleva näyttää mitä Tiimiakatemia tuo tullessaan!




Asuntoa aloin etsiä heti, kun kuulin saamastani opiskelupaikasta. Otin yhteyttä muutamiin vuokra-asuntoihin ja jätin ilmoituksen eräälle palstalle, että etsin asuntoa. Ensisijaisesti hain soluasuntoa läheltä koulua eli keskustasta. Opiskelija-asuntosäätiltä sain asuntotarjouksen solusta, mutta kävelymatka koululle olisi ollut lähes tunnin. Päätin jäädä odottamaan ja etsimään muita vaihtoehtoja. 
Muutaman päivän kuluttua sain uuden asuntotarjouksen yksityiseltä vuokranantajalta sähköpostitse. Tartuin tarjoukseen heti, sillä asunto sijaitsi muutaman sadan metrin päässä ammattikorkeakoulusta ja vuokra oli kohtuullinen. Kyselin heti lisätietoja, ja jo saman päivän aikana vuokranantaja soitti ja lupasi alustavasti huoneen minulle. Viime sunnuntaina vanhempani pääsi jo katsomaan asuntoa, sillä tuttavaperheellämme oli rippijuhlat Jyväskylässä. Seuraavana päivänä soitin vuokranantajalle ja ilmoitin haluavani huoneen, ja samalla vuokrasopimus lähti postissa kohti Kotkaa.



Opintotukihakemuksen laitoin eteenpäin alkuviikosta ja muuttoilmoituksen lähetän heti kuukautta ennen varsinaista muuttoa. Muutto siintää jossakin tulevaisuudessa, kuitenkin niin että olen asettunut aloilleni ennen kuin koulu alkaa 24. elokuuta! Tuntuu tosi kivalta päästä opiskelemaan jotain sellaista alaa, joka kiinnostaa ja missä näkee itsensä tulevaisuudessa!

torstai 9. heinäkuuta 2015

Kesäkuu

Hei vaan, täällä kirjoittelee se kioskintäti, joka on saanut pienen laiskuuspuuskan. Antibioottihoidot on kuitenkin aloitettu, ja kirjoitustahtia nopeutetaan lisäämällä päivittäisiä jäätelöannoksia. Vai voiko niitä edes lisätä?!




Kesäkuu meni totutellessa kaikkeen uuteen. Edellisenä päivänä piti suunnitella mitä syö seuraavana päivänä, kioskin menekkiä ei osannut arvioida lainkaan ja kaikki ylipäätänsä oli uutta. Vaikka sää olisi voinut olla parempi (eikö näin ole aina?), myynti oli kuitenkin kohtuullista ja kauppa lähti pyörimään. Kesäkuussa, kuten koko kesänä tapaan ja tutustun joukkoon uusia ihmisiä, jonka kanssa jaan tämän kaiken. Vaikka alussa ajattelin miten käy, olen saanut tervetulleen fiiliksen ja viihdyn täällä oikein hyvin.

Olen pian ollut saaressa kuukauden putkeen, päivissä se on aika pitkä aika. Kesäkuun puolivälin jälkeen iski kova ikävä kotiin, tuntui ettei täällä voi olla niin iloisena ja onnellisena kuin läheisten ympärillä kotona. Kesäkuun vaihtuessa heinäkuuksi, olen kutenkin löytänyt hyvän mielen ja päivät täällä sujuvat erittäin mukavasti. Vaikka ikävä tietysti nostaa välillä päätään, se ei jää vaivaamaan vaan touhuamalla mieli paranee ja muistan kaikki ne iloiset asiat, mitkä minulla täällä on!
Jos vedetään astetta positiivisempi vaihde silmään, niin loppuun haluan nimetä kolme asiaa, jotka saavat minut täällä hyvälle mielelle!




1. Kaupan kesätyöntekijä Karoliina ja kauppias Lilli.

Karoliinalla ja minulla on kummallisten juttujen lisäksi yhteistä se, että emme ole saaresta kotoisin. Ihmettelemme siis kaikkia uusia juttuja yhdessä, aina saarelaisten nimistä puokin kaltereihin ja kummallisiin saunakutsuihin.
Lilliltä voi kysyä mitä vaan saareen tai ylipäätänsä elämään liittyen. Voin kysyä niin tyhmän kysymyksen kuin ikinä vaan keksin, ja saan aina vastauksen, välillä sen lisäksi myös huvittuneen naurun.





2. Urheilu saaristomaisemissa

Kevään vaihtuessa kesäksi kuntosali vaihtui luontoon. Parasta on, kun levitän jumppamaton kalliolle ja aurinko on laskemassa meren taakse. Yhtä hyvä vaihtoehto on Karoliinan kanssa lenkkeily pitkin saarta.

     
3. Kiireettömyys

Kenelläkään ei ole täällä kiire mihinkään. Se taas luo tunnelmasta rentoa ja nauru on herkemmässä kuin ehkä yleensä. Ainoa kiireen poikanen voi esiintyä, kun ihmiset kipittävät kottikärryjensä kanssa Otavaan tai Teklaan.

Lupaan jatkossa ottaa itseäni niskasta kiinni ja kirjoittaa mitä täällä ja omassa elämässäni tapahtuu, useammin kuin kerran kahteen viikkoon. Ajattelin aikaisemmin (perustelin itselleni), ettei kannata kirjoittaa koska mitään ei tapahdu, mutta kun vähän tarkemmin miettii niin kyllähän täällä tapahtuu!


lauantai 27. kesäkuuta 2015

Juhannus

Vaikka pieni sähkökatko meinasikin saada puntit tutisemaan ennen juhannusaattoa, oli aika lähteä reippaasti puuhaamaan parin pidemmän juhannusvuoron merkeissä. 




Juhannusaaton aukioloajat osuivat suht nappiin, sillä vielä iltakymmeneltäkin kioskilla riitti asiakkaita, kun ihmiset palasivat katsomasta kokkoa. Muu ilta sen sijaan oli suht hiljainen. Kaikista vauhdikkain päivä juhannuksena oli lauantai, jolloin myös sää suosi juhlijoita!
Jos kauniisti ilmaistaan, pitsapalat eivät olleet mikään erityinen menestys, mutta sen sijaan asiakkaiden suuhun ajautuivat lukuisat jäätelöpallot, joita pyörittelin pelkästään lauantain aikana yli sata kappaletta. Jäätelönmenekki johti ennennäkemättömään jäätelökatoon, kun maanantaina yli kymmenen lajikkeen sijasta listalla komeili enää viisi eri makua.,. Mielummin piti koko listan pois näkyvistä, kun se oli niin kamalan autio!





Jäätelönpyörittely johti myös hankintaan, joka ehkäisee toivon mukaan rannetta erilaisilta vammoilta. Rannetuki nimittäin saapui minulle juhannuksen jälkeisenä torstaina, ja tulee varmasti käyttöön tulevina kesäpäivinä.

Juhannuksen jälkeisinä päivinä tuli todetuksi se, että suurin osa kesän myynneistä tehdään juurikin viikonloppuisin ja erilaisina kesän juhlina. Toisaalta arkipäivinä ei ole niin hektistä menoa, ja saa rauhoittua työaikana esimerkiksi kirjan merkissä! Burn out ei liippaa edes läheltä ja asiakkaat saavat ainakin luultavasti parempaa palvelua, koska saa keskityttyä aina jokaiseen henkilöön rauhassa. Viikolla saa vietettyä myös enemmän vapaa-aikaa iltaisin ja iltapäiväisin. Kolikolla on taas kaksi puolta.


Tästä jatkamme toivottavasti vähän tiheämmällä kirjoitustahdilla eteenpäin, jollei netti- tai sähkökatkot, sun muut ukkosmyräkät sotke suunnitelmia! 

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Ei hyvää ilman pahaa

Ja niin hyvin kuin olin juhannukseksi valmistautunut ja ajattelin, että koska pistin kioskin kiinni jo kuudelta, on tiedossa vapaa ilta. Varsin ihana ajatus, sillä olin ajatellut täyttää iltani urheilulla, käsitöillä ja rentoutumisella. 

Juuri kun olin saanut iltaruokani valmiiksi, kauppias Lilli pölähtää keittiöön ja kysyy minulta ja Karoliinalta: "Teittekö te jotain?". No mehän ei toden totta tehty mitään muuta kuin lörpöteltiin niitä näitä. "Sähköt meni". Kello oli 19:27 ja seuraava päivä on juhannusaatto. Mikä ettei, jännitystä elämään.

Noin viisi minuuttia sähkökatkon alkamisesta sähköt palasivat muutamaksi sekuntiksi, niin että valot räpsähtivät kerran päälle -ja pois. Ensimmäiset 10 minuuttia ei auttanut kuin odottaa. Sen jälkeen kun katko vain jatkui, kävin laittamassa kioskin jokaisen oven auki, jotta kylmälaitteet säilyisivät kylmänä viileässä ympäristössä. Samalla väkersin jäätelöpakastimen päälle folio-pyyhe -yhdistelmän, jonka toivoin pitävän hyvin kylmää.




Pian Kymenlaakson Sähkön vianmääritysnumero osasi kertoa, että katko korjataan noin kello 23.10. Toisaalta hyvä, että sähköt ovat todennäköisesti palaamassa, mutta toisaalta sähköt eivät tulisi palaamaan takaisin vähään aikaan. Ei auttanut muuta kuin odottaa. Lilli ehti jo saada kioskinkin pakasteille varasijan, jos lämpötila nousee hälyttävästi. Koko kauppa hoidettavana ja kuitenkin kioskin jäätelötkin ovat saaneet jo varasijan! Aikamoista!

En ehtinyt kuin muutaman kerran kioskille kurkistelemaan pakastimen lasin läpi, miten lämpötila siellä voi, kun tuli jo tieto sähköjen palaamisesta (etuajassa!). Huh helpotusta! Vaikka sähkökatko ei kestänyt kauaa, ehti kyllä ajatukset heittää volttia monen monta kertaa. Nyt tiedän, minkä tarvitsen kioskille seuraavaski, mahdollisimman nopeasti. A niin kuin agrekaatti, (mahdollisen) seuraavan sähkökatkon pelastaja. 

Vaikka sähkökatko ei täällä saaristossa ole kovin harvinainen ilmestys, ja siihen on joissakin mökeissä varauduttu, oli lyhytkin katkos hermoja kiristävä. Onpahan sekin nyt koettu, niin (mahdollisen) seuraavaan kertaan tietää ainakain muutaman niksin. Ja mikä parasta, pakastimien ja jääkaappien lämpötilat pysyivät lähes muuttumattomina! Koska katko loppui niin kauan etuajassa, kylmälaitteet pysyivät hyvin kylminä, kun niitä ei availlut.

 Loppu hyvin, kaikki hyvin, ja juhannus sai jatkua.

torstai 18. kesäkuuta 2015

Valmis keskikesän juhlaan!

Vaikka juhannus alkoikin monella jo eilen, on nyt hyvä tilaisuus pohtia miten kioski valmistautui siihen. Sää on jo säätiedoitustakin katsomatta sateinen ja kylmä, mutta silti tämä juhla vetää ihmisiä omille, kavereiden tai kaimojen mökeille.
Haapasaaren juhannukseen kuuluu kokko ja sen jälkeen juhannustanssit Puikkarikuurilla. Voi olla vielä jotain muutakin, mutta se selviää minulle vasta juhlahumun edetessä.




Juhannukseen valmistautuminen alkoi keskiviikkoiltana, kun tein yhden jauhelihapitsan ja muun saaren tunnelmaa nostatti Sorona-yhtye hienolla soitollaan. Torstaiaamuna valmistui jo toinen pitsa -tonnikala-ananas -täytteellä. Pitsan tarina onkin hauska, sillä jo viikko sitten päätin tehdä juhannukseksi kinkku-ananas-homejuusto -pitsan sekä jauhelihapitsan. Kävin hankkimassa tarvittavat ainekset ja valmistin pitsapohjan. Havahduin siihen, että kaadan tonnikalaa pitsapohjalle. Minun piti tehdä kinkku-ananas-homejuusto -pitsa. No, ei auttanut kuin kuunnella alitajuntaa ja pitsää tonnikalapitsa uuniin!
 Kun Otava saapui Haapasaaren satamaan kello 11 pintaan, paatilta nousi monen juhannuksen juhlijan lisäksi myös kasa lihapiirakoita kioskille.




Viikko sitten kioskiin saapui uusi maksupääteystäväni, Herra Bluetooth. Ensimmäinen, sininen&johdollinen maksupääte ei toiminut lainkaan puhelimessani, jonka takia iZettle lähetti minulle uuden kortinlukijan. Monien vianmäärityksen jälkeen ei selvinnyt, mikä on vialla sinisen&johdollisen sekä puhelimeni välillä. Kuitenkin uusi bluetooth -pääte toimii hyvin ja on kätevä työssään.




Maanantaina kahvin ystäväksi listoille pääsi kuivakakku, jota mammani leipoi minulle mukaan saareen. Ja tämä kakku on toden totta maistunut ja saanut paljon kehuja asiakkailta! Pitääkin ryhdistäytyä kuivakakkujen suhteen tuotevalikoimassa!




Tiistaina jäätelövalikoimakin laajentui, kun yhdeksän eri maun lisäksi estradille astelivat nougat ja sateenkaari! Nougat oli muutaman päivän aivan koskematon, kun taas sateenkaari löysi heti tiensä lasten ja nuorten sydämiin!




Kioski on valmis, oletteko te?!
Ihanaa juhannusta kaikille, säästä huolimatta!

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Miniloma

Ja niin vaihtui viikonloppu viikoksi, mannerloma saarielämään. 
Olihan siellä maissa mukava käydä ja nähdä perhettä, sukulaisia ja tuttuja. Ja monet lupasivat lähtä myös Haapasaareen käymään, ja siihen en voinut muuta kuin todeta, että "siellähän minä olen".
Vaikka pientä kaipuuta ja ikävää kotiin lähtöhetkellä on, se kyllä nopeasti unohtuu kun pääsee saareen. Pääsen puuhailemaan ja touhottamaan oman kioskin parissa, niihin kuvioihin ja porukoihin jotka saarelle kuuluu.




Viikonloppuna tuuraajina kioskilla toimi kaksi kaveriani, kiitos heille. Kyllähän minä sitä stressasin ja pähkäilin, mitä siitä tulee vai tuleeko mitään. Kuitenkin loppupeleissä se stressaaminen oli ihan turhaa, koska kaikki oli kioskilla mennyt hyvin. Alkuviikosta asiakkailtakin tuli vain hyvää palautetta, joka on tärkein asia! Vain mudcake -jäätelö oli loppunut, ja siitäkin voin syyttää vain itseäni, koska en ollut tilannut sitä lisää.
 Siinä on aina omat juttunsa, kun jättää oman työnsä toisen käsiin. Toisaalta haluaisi että kaikki tehdään niin kuin ennenkin, mahdollisimman hyvin ja samalla hyväksi havaitulla kaavalla. Mutta helppohan se on vaatia, kun kaverit tulevat ensimmäistä kertaa koko kioskiin ja siellä on pieninä pulmina esimerkiksi menekin arviointi, kassakone ja maksupääte. Helpommin sanottu kuin tehty.




Viikonlopun aikana tulin siihen tulokseen, että on helpompi toimia kioskilla itse paikan päällä ja viettää mieluusti koko kesä saaressa. Onhan se taottava, kun rauta on kuumaa. Eikä kioskin pitäminen suurimmilta osin edes tunnu työltä, vaan se on sitä oman jutun tekemistä. Tietysti ruuhkapäivät ovat erikseen, mutta toisaalta niissäkään ei ole mitään valittamista!
Niin kuin klisee kuuluu; kolikolla on aina kaksi puolta.


sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Terveystarkastaja tuli käymään

Kahvila-kioski oli keskiviikkona kolmatta päivää auki ja ennen puoltapäivää luukulle ilmeistyi kaksi asiakasta. Tervehdin heitä, ja vastaukseksi sain: "Terve, tässä olisi kaksi terveystarkastajaa".
Ihan ensimmäiseksi en tiennyt mitä minun pitäisi tehdä. Tiskipöytä oli täynnä tiskejä, sillä armeijan veneen rantauduttua kaupan satamaan oli vilskettä ja vilinää riittänyt. En ollut myöskään tarkastanut, että omavalvontasuunnitelma ja todellisuus täsmäävät täysin. 




Ei kuitenkaan muu auttanut kuin päästää terveystarkastajat sisään, joista toinen oli harjoittelija. Kun tarkastaja astui pieneen kioskirakennukseeni sisään, näin miten hänen katseensa vaelteli pitkin kioskin seiniä, lattiaa, nurkkia ja kattoa. Samalla kun he silmämääräisesti katselivat kioskia, tarkastaja heitteli mitä erilaisempia kysymyksiä ilmoille. "Miten roskien kuljetus tapahtuu? Toiminko yksin? Missä on tuotteiden tuoteselosteet? Mitä kalaa kylmäsavulohi on? Soveltuvatko muovipussit elintarvikekäyttöön?" Ei auttanut muuta kuin vastailla kysymyksiin ja näyttää oma terveystodistus ja hygieniapassi (tai oikeastaan hygieniapassini oli omassa huoneessani, joten se jäi tekemättä).





Tarkastus oli nopeasti ohi, siihen meni vain noin 15 minuuttia. Sanomista tuli siivouskaapista, jonka reuna hieman repsotti. Kalojen alkuperä tulisi olla paremmin jäljitettävissä, ja myytävistä tuotteista täytyy olla tarkemmat tuotetiedot. Asiakkaiden nähtäville täytyy lisätä lappu, jossa kehoitetaan kysymään tuotteiden tietoja tarkemmin henkilökunnalta, jos siihen löytyy aihetta.
Kun terveystarkastaja oli lähtenyt, se siirtyi tarkastelemaan kauppaa. Ennen lähtöä yhteysalukselle he tulivat vielä kioskin kautta ja ostivat pientä naposteltavaa. Kertoivat myös, että lasku tulee perässä. Ja Oiva-raportti.




Noh, eipä kulunut kuin kaksi päivää ja Oiva-raportti kilahti sähköpostiini! Jännittyneenä lähdin lukemaan, mitä arvosanoja olin saanut, kun silmissä vilisivät A-kirjaimet. Niistä tuli mieleen vain ylioppilastutkintoarvosanat, joissa A- kirjain on heti hylätyn jälkeen huonoin arvosana. Lopussa selvisi kuitenkin arvosteluasteikko: A= oivallinen, B= hyvä, C= korjattavaa, D= huono. Mitä ihmettä! Kaikista kohdista A eli oivallinen, jolloin arvostelu on paras mahdollinen! Mahtavaa!



Näin terveystarkastajan käynti oli jännityksestä huolimatta, lopulta mukava kokemus. Sanoinko jo, että alueemme terveystarkastajan sanotaan kuuluvan Suomen tarkimpiin? 




torstai 11. kesäkuuta 2015

Alkuhuumaa

Tosiaan, en ole joutunut punkkien syötäväksi vaan aika on mennyt muuten vaan oikein rattoisasti! Alkuviikko Haapasaaressa on sujunut erinomaisesti. Olen asuttunut hyvin taloksi, ja sitä ovat edistäneet erityisesti kauppias Lilli ja kaupan kesätyöntekijä Karoliina. Ja ensimmäisinä päivinä apulaisena oli myös poikaystäväni, helpotti kummasti.





Sunnuntaina opettelin ensimmäistä kertaa kalan fileerauksen saloja. Ei se loppupeleissä niin hankalaa ollut, eikä vaihtoehtoja edes ole koska tarkoitus on myydä kalaleipiä koko kesä! Leivoin myös kinkkupiirakkaa ja maanantaiaamuna voisilmäpullia. Kinkkupiirakkaa ei kuitenkaan mennyt kaupaksi lainkaan, onneksi laitoin osan ajoissa pakkaseen.




Maanantaina ja tiistaina asiakkaita riitti yllättävänkin paljon, vaikka eletäänkin vasta alkukesää, hyvin kylmää sellaista. Saarielämästä kokemattomana tämä tuuli on jotain sellaista, mitä ei täällä vain pääse pakoon. Asiakkaat ovat kuitenkin olleet oikein hyvätuulisia ja toivottaneet lämpimästi tervetulleeksi. Ihanaa on se, että kenelläkään ei ole noin pääsääntöisesti kiire mihinkään.




Viikonloppuna kioski saa kaksi kätevää työntekijää, kun lähden mantereen puolelle juhlimaan rippijuhlia. Nyt vain toivotaan lämpimämpiä ilmoja ja jäätelöhirmuja asiakkaita!

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Et koskaan tiedä rajojasi, ellet ylitä niitä

Nyt olen tehnyt kaiken sen eteen, että maanantaista tulee onnistunut. 
Kioskissa on jo osa leipomistarvikkeista viikonlopulle, loput ostan tuoreena myöhemmin. Jäätelötilaus on tehty ja jäätelöt ja vohvelit ovat sisällä kioskissa. Kalatilaus tulee kioskille sunnuntaina, jolloin teen valmiiksi kalaleipiä. Hinnasto on lähes tulkoon lyöty lukkoon ja aukioloajat ovat valmiina kokeiltavaksi. Kertakäyttöastioita on, pakastimet pauhaavat kylminä ja kioski on sisältä siivottu.




Nyt istun yhteysaluksessa valmiina kesään. Kolmatta kertaa vien tavaraa saareen ja vihdoin alkaa tuntumaan, että minulla on vihdoin kaikki. Ainakin kaikki materia.
Ihanaa jättää kaikki koulukirjat kotiin, sillä eilen selätin viimeisetkin pääsykokeet. Heinäkuussa saa nähdä, käykö kutsu mihinkään. 




Tuleva kesä tuo tullessaan niin paljon uutta etten edes tiedä mitä se on! 
Silti tästä jatketaan täysillä eteenpäin... Jännää!





tiistai 2. kesäkuuta 2015

Kiroukset: toinen jakso!

Kesällä mikään kioski ei ole mitään ilman jäätelöä. 
Vaikka monen mielestä jäätelöpallojen hinnat ovat kohonneet pilviin, irtojäätelö kuuluu kesään. Niin sen oli tarkoitus liittyä myös Haapasaaren kahvila-kioskin kesään heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Vaan hupskeikkaa, maksupäätteen kirouksen lauettua saadaan sarjalle jatkoa jaksolla "Irtojäätelön kirous".


Irtojäätelön kirous sai alkunsa, kun ajattelin kysäistä Ingmanilta omaa asiakasnumeroani viime viikon perjantaina, jotta voin tilata jäätelöä 48 tuntia ennen kuin saan ne, kuten luvattiin. Näin kiteytettynä sain vastauksen: "Asiakasnumero sinulla on, muttei kuljetusta". JEP.

Edellisenä vuotena kuljetukset on kuljettanut Kespro, jonne neuvottiin olla yhteydessä ja kysyä kuljetuksia. "Kesprolla on kuitenkin hyvät valikoimat ja kuljetus onnistuu varmemmin". "Ottavat varmasti mielellään uusia asiakkaita". Varmasti yritykset haluavat mielellään uusia asiakkaita, mutta olisin toki halunnut kuulla tästä 'pienestä' probleemasta hiukan aikaisemmin. Siihen löytyy erittäin hyvä syy, ainakin sen jälkeen kun näin Kesprolla minua maanantaina palvelleen miehen ilmeen kun kerroin hänelle asiani. Loppusilauksena toimi pieni lause "Aloitan viikon päästä ja tarvitsisin jäätelöt jo silloin". 



Kespron yhteydenottoa odottaen synkistelin koko tiistaiaamupäivän, kunnes kysäisin osuuskauppias Lilliltä jäätelönkuljetuksesta. Hän kehotti soittamaan Lahden Vihanneskolmioon, jonka kautta jäätelöt on hoidettu viimekin vuonna. Kun taas Ingmanilta kerrottiin, että kuljetus on hoidettu Kespron kautta? Mielenkiintoista. Joka tapauksessa keräsin rohkeuteni uutta puhelinsoittoa varten ja pirautin Lahteen. Ja voi että! Asiakasnumeroni kolahti sähköpostiin saman päivän aikana ja voin tehdä tilaukseni käytännössä heti, jäätelöt ovat saaaressa jo perjantaina jos haluan! Voi että mikä kivi vierähtikään sydämeltäni.


Kirjoitin jo maanantai-iltana valmiiksi blogikirjoituksen, jossa manaan jäätelönkuljetuksiani. Tulin melkein surulliseksi, kun jouduin sitä muuttamaan sitä takia että asia järjestyikin odottamattomasti. Loppujen lopuksi minun ei kannata olla kuin iloinen, sillä en halua kolmatta kirousta lankeamaan päälleni. Vaikka kolmas kertahan sen toden sanoo?


maanantai 1. kesäkuuta 2015

Toinen vierailu päämajaan

Nyt minulla on kioskin avaimet kourassa! Kävin tiistaina Haapasaaressa poikaystäväni kanssa, jolloin siivosimme koko mökin astioita, uunia ja kaappeja myöten. Vaikka siivoaminen saa yleensä minut voimaan pahoin, tämä siivoaminen oli kivaa. Tavaroiden järjestely ja oman pienen kioskin siivoaminen oli oikein mieleistä!


Tutustuin myös omaan "asuntooni" eli huoneeseen osuuskaupan yhteydessä. Sen vieressä olevassa keittiössä saan puuhastella kahvilahommia ketään häiritsemättä, sillä samassa rakennuksessa ei muita yöpyjiä ole. En ole muuten usein kuullut, että ensiasunnossa olisi merinäköalat, mutta mullapa on! En pistä pahakseni.


Sen lisäksi käytettävissä on rantasauna, jonka jaan osuuskaupan kesätyöntekijän kanssa. Saarikesän kruunaa ulkovessat, eikä ne tule olemaan ongelma! 


Tänään lähden selvimään jäätelönkuljetuksia, koska viikonloppuna selvisi ettei Ingman itse niitä tuokkaan! Heh! Omavalvontasuunnitelmalle sain hyväksynnän ensiyrittämällä ja iZettle -maksupäätteeni saapui jo viime viikolla luokseni! Osa hommista on hyvällä mallilla ja osa ei, se tässä varmaan on tarkotuskin.