Puikkaripäivät

Vaikka viime viikko oli jo näyttänyt kyntensä heti alkuviikosta, oli Puikkariäviin tartuttava vain tiukasti kiinni ja viedä homma kotiin.

Perjantaiaamuna sain ystäväni avuksi kioskille ja iltapaatilla saapui yksi inttipoika viikonlopun viettoon. Kolmen voimin olisi tarkoitus palvella asiakkaita ripeästi ja innokkaasti pidennetyin aukioloajoin. Onneksi sää näytti melkoisen hyvältä, vain lauantai-illan sade oli ikävä juttu iltaohjelman takia.

Perjantaina -kiireisen viikonlopun kunniaksi vesi päätti tehdä kepposen ja lopettaa kulkunsa putkistossa. Myöhemmin selvisi, että vesisäiliö oli tyhjentynyt ja siksi vesi oli kortilla

 Ei auttanut muuta kun tukeutua kertismukeihin ja jättää tiskaamimen hamaan tulevaisuuteen (harmi). Sunnuntaina vettä alkoi pikkuhiljaa pulpahtelemaan, ja maanantaina otettiinkin jo kunnon kahvimukit käyttöön!

Lauantaina suuren menekin takia kala ehti melkein loppua kokonaan, mutta onneksi kalastaja pelasti minut liemestä ja hrti sunnuntaiaamuna sain täydennystä varastooni. Vaikka yritin varautua kunnon kalamäärillä viikonloppuun, menekki voitti. Toisaalta myyntihän on vain hyvä juttu, enkä sentään joutunut myymään ei oota. 

Lauantai-iltana onni potkaisi oikein kunnolla, kun arpajaisista kioski sai uuden ystävän, Tippihirviö Jalmarin. Hän loppujen lopuksi näytti olevan kuitenkin majava, mutta kantaa tuota kummallista nimeä erikoisen ulkonäkönsä vuoksi.

Loppujen lopuksi viikonlopusta selvittiin erinomaisesti, apujoukkojen avustuksella. Myynti ylti luultavasti kesän korkeimpiin lukemiin ja asiakkaat olivat iloisia!

Pakkolomaa

Niin siinä sitten kävi, noin viikko sitten maanantaina minuun iski joku kamala pöpö ja sen kunniaksi makasin muutaman päivän sängyn pohjalla. Tasan kuukauden kestänyt saaressa asuminen oli tehnyt tehtävänsä. Voin kertoa, että yli 39 asteen kuume saaressa ei ollut niin upeaa, että sitä olisi tarvinut täällä kokea. No, kuitenkin yhtä kokemusta rikkaampana hyppäsin (tai tarvoin/laahustin/puuskutin) yhteysalus Otavaan ja lähdin mantereelle sairastamaan. Keskiviikkoiltana olo oli jo sen verran parantunut, että suuntasin torstain paatilla takaisin saareen. Kioskin avaaminen sai kuitenkin odottaa perjantaille.

Harmittaa, että viikon aurinkoiset päivät meni sivusuun. Kun ei ole tämän kesän säissä kovin paljon kehuttavaa, on myytävä niinä päivinä kun sää sen sallii. Torstaina jäätelöntilaus viikonlopulle meni sivu suun, ja piti vain toivoa, että varastot riittävät viikonlopun yli.

Torstaina postiluukkun oli kilahtanut kirje Verohallinnolta. Wuhuu, jippii, kausiveroilmoitus huhti- ja toukokuulta tekemättä & palauttamatta! Olin laittavinani ilmoitusväliksi vuoden, mutta kappas vaan se näyttääkin olevan kuukausi... 

Enhän minä edes ymmärtänyt sen kirjeen tarkoitusperää ennen kuin olin soittanut puhelinpalveluun ja kysynyt pari tyhmää kysymystä. Minua neuvottiin nettiin täyttämään lomakkeet, ja asia olisi sillä siisti. No, nyt lomakkeet on täytetty ja asia saa uvan olla sillä selvä. Onneksi jatkossa tämän homman hoitaa tilitoimisto. Ihanaa.

"Puikkaripäiviksi valmistan sitten pitsaa ja mokkapaloja ja panostan tarjontaan kunnolla." Jep. No pitsat jäi toteuttamatta kokonaan, jäätelöiden kohtalo oli vaakalaudalla ja mokkapaltkin saapuivat listoille vasta sunnuntaina. Mutta tämäpä ei sikäli ollut ongelma, sillä kukaan muu paitsi minä ei tiennyt näistä suunnitelmista! Varsin kätevää. 

Seuraavassa postauksessa Puikkaripäivien hulinaa! Miten sujui viikonloppu?

Tulevaisuudesta

Heinäkuun alussa tuli tieto yhteishaun tuloksista, jonka johdosta suuntaan Jyväskylän ammattikorkeakouluun lukemaan liiketaloutta! Loistavaa!

Heti pääsykokeiden jälkeen oli selvää, ettei paikka kauppakorkeakoulusta aukea, joten toivoin vain pääseväni Jyväskylään. Jyväskylässä toimii myös yrittäjyyteen suuntautunut yksikkö Tiimiakatemia.

Kuulin Tiimiakatemiasta ensimmäisen kerran lukion ensimmäisellä luokalla, kun siitä pidettiin esitelmää auditoriossa. Tiimiakatemiassa on tarkoituksena oppia yrittäjyydestä yrittämisen kautta, samalla liiketalouden opintoja suorittaen. Siellä perustetaan omat osuuskunnat ja ollaan mukana oikeassa yritysmaailmassa. Tässä esittely lyhyesti, vain tuleva näyttää mitä Tiimiakatemia tuo tullessaan!

Asuntoa aloin etsiä heti, kun kuulin saamastani opiskelupaikasta. Otin yhteyttä muutamiin vuokra-asuntoihin ja jätin ilmoituksen eräälle palstalle, että etsin asuntoa. Ensisijaisesti hain soluasuntoa läheltä koulua eli keskustasta. Opiskelija-asuntosäätiltä sain asuntotarjouksen solusta, mutta kävelymatka koululle olisi ollut lähes tunnin. Päätin jäädä odottamaan ja etsimään muita vaihtoehtoja. 

Muutaman päivän kuluttua sain uuden asuntotarjouksen yksityiseltä vuokranantajalta sähköpostitse. Tartuin tarjoukseen heti, sillä asunto sijaitsi muutaman sadan metrin päässä ammattikorkeakoulusta ja vuokra oli kohtuullinen. Kyselin heti lisätietoja, ja jo saman päivän aikana vuokranantaja soitti ja lupasi alustavasti huoneen minulle. Viime sunnuntaina vanhempani pääsi jo katsomaan asuntoa, sillä tuttavaperheellämme oli rippijuhlat Jyväskylässä. Seuraavana päivänä soitin vuokranantajalle ja ilmoitin haluavani huoneen, ja samalla vuokrasopimus lähti postissa kohti Kotkaa.

Opintotukihakemuksen laitoin eteenpäin alkuviikosta ja muuttoilmoituksen lähetän heti kuukautta ennen varsinaista muuttoa. Muutto siintää jossakin tulevaisuudessa, kuitenkin niin että olen asettunut aloilleni ennen kuin koulu alkaa 24. elokuuta! Tuntuu tosi kivalta päästä opiskelemaan jotain sellaista alaa, joka kiinnostaa ja missä näkee itsensä tulevaisuudessa!

Kesäkuu

Hei vaan, täällä kirjoittelee se kioskintäti, joka on saanut pienen laiskuuspuuskan. Antibioottihoidot on kuitenkin aloitettu, ja kirjoitustahtia nopeutetaan lisäämällä päivittäisiä jäätelöannoksia. Vai voiko niitä edes lisätä?!

Kesäkuu meni totutellessa kaikkeen uuteen. Edellisenä päivänä piti suunnitella mitä syö seuraavana päivänä, kioskin menekkiä ei osannut arvioida lainkaan ja kaikki ylipäätänsä oli uutta. Vaikka sää olisi voinut olla parempi (eikö näin ole aina?), myynti oli kuitenkin kohtuullista ja kauppa lähti pyörimään. Kesäkuussa, kuten koko kesänä tapaan ja tutustun joukkoon uusia ihmisiä, jonka kanssa jaan tämän kaiken. Vaikka alussa ajattelin miten käy, olen saanut tervetulleen fiiliksen ja viihdyn täällä oikein hyvin.

Olen pian ollut saaressa kuukauden putkeen, päivissä se on aika pitkä aika. Kesäkuun puolivälin jälkeen iski kova ikävä kotiin, tuntui ettei täällä voi olla niin iloisena ja onnellisena kuin läheisten ympärillä kotona. Kesäkuun vaihtuessa heinäkuuksi, olen kutenkin löytänyt hyvän mielen ja päivät täällä sujuvat erittäin mukavasti. Vaikka ikävä tietysti nostaa välillä päätään, se ei jää vaivaamaan vaan touhuamalla mieli paranee ja muistan kaikki ne iloiset asiat, mitkä minulla täällä on!

Jos vedetään astetta positiivisempi vaihde silmään, niin loppuun haluan nimetä kolme asiaa, jotka saavat minut täällä hyvälle mielelle!

1. Kaupan kesätyöntekijä Karoliina ja kauppias Lilli.

Karoliinalla ja minulla on kummallisten juttujen lisäksi yhteistä se, että emme ole saaresta kotoisin. Ihmettelemme siis kaikkia uusia juttuja yhdessä, aina saarelaisten nimistä puokin kaltereihin ja kummallisiin saunakutsuihin.

Lilliltä voi kysyä mitä vaan saareen tai ylipäätänsä elämään liittyen. Voin kysyä niin tyhmän kysymyksen kuin ikinä vaan keksin, ja saan aina vastauksen, välillä sen lisäksi myös huvittuneen naurun.

2. Urheilu saaristomaisemissa

Kevään vaihtuessa kesäksi kuntosali vaihtui luontoon. Parasta on, kun levitän jumppamaton kalliolle ja aurinko on laskemassa meren taakse. Yhtä hyvä vaihtoehto on Karoliinan kanssa lenkkeily pitkin saarta.

     

3. Kiireettömyys

Kenelläkään ei ole täällä kiire mihinkään. Se taas luo tunnelmasta rentoa ja nauru on herkemmässä kuin ehkä yleensä. Ainoa kiireen poikanen voi esiintyä, kun ihmiset kipittävät kottikärryjensä kanssa Otavaan tai Teklaan.

Lupaan jatkossa ottaa itseäni niskasta kiinni ja kirjoittaa mitä täällä ja omassa elämässäni tapahtuu, useammin kuin kerran kahteen viikkoon. Ajattelin aikaisemmin (perustelin itselleni), ettei kannata kirjoittaa koska mitään ei tapahdu, mutta kun vähän tarkemmin miettii niin kyllähän täällä tapahtuu!