Ja niin vaihtui viikonloppu viikoksi, mannerloma saarielämään.
Olihan siellä maissa mukava käydä ja nähdä perhettä, sukulaisia ja tuttuja. Ja monet lupasivat lähtä myös Haapasaareen käymään, ja siihen en voinut muuta kuin todeta, että "siellähän minä olen".
Vaikka pientä kaipuuta ja ikävää kotiin lähtöhetkellä on, se kyllä nopeasti unohtuu kun pääsee saareen. Pääsen puuhailemaan ja touhottamaan oman kioskin parissa, niihin kuvioihin ja porukoihin jotka saarelle kuuluu.
Viikonloppuna tuuraajina kioskilla toimi kaksi kaveriani, kiitos heille. Kyllähän minä sitä stressasin ja pähkäilin, mitä siitä tulee vai tuleeko mitään. Kuitenkin loppupeleissä se stressaaminen oli ihan turhaa, koska kaikki oli kioskilla mennyt hyvin. Alkuviikosta asiakkailtakin tuli vain hyvää palautetta, joka on tärkein asia! Vain mudcake -jäätelö oli loppunut, ja siitäkin voin syyttää vain itseäni, koska en ollut tilannut sitä lisää.
Siinä on aina omat juttunsa, kun jättää oman työnsä toisen käsiin. Toisaalta haluaisi että kaikki tehdään niin kuin ennenkin, mahdollisimman hyvin ja samalla hyväksi havaitulla kaavalla. Mutta helppohan se on vaatia, kun kaverit tulevat ensimmäistä kertaa koko kioskiin ja siellä on pieninä pulmina esimerkiksi menekin arviointi, kassakone ja maksupääte. Helpommin sanottu kuin tehty.
Viikonlopun aikana tulin siihen tulokseen, että on helpompi toimia kioskilla itse paikan päällä ja viettää mieluusti koko kesä saaressa. Onhan se taottava, kun rauta on kuumaa. Eikä kioskin pitäminen suurimmilta osin edes tunnu työltä, vaan se on sitä oman jutun tekemistä. Tietysti ruuhkapäivät ovat erikseen, mutta toisaalta niissäkään ei ole mitään valittamista!
Niin kuin klisee kuuluu; kolikolla on aina kaksi puolta.
Vaikka pientä kaipuuta ja ikävää kotiin lähtöhetkellä on, se kyllä nopeasti unohtuu kun pääsee saareen. Pääsen puuhailemaan ja touhottamaan oman kioskin parissa, niihin kuvioihin ja porukoihin jotka saarelle kuuluu.
Viikonloppuna tuuraajina kioskilla toimi kaksi kaveriani, kiitos heille. Kyllähän minä sitä stressasin ja pähkäilin, mitä siitä tulee vai tuleeko mitään. Kuitenkin loppupeleissä se stressaaminen oli ihan turhaa, koska kaikki oli kioskilla mennyt hyvin. Alkuviikosta asiakkailtakin tuli vain hyvää palautetta, joka on tärkein asia! Vain mudcake -jäätelö oli loppunut, ja siitäkin voin syyttää vain itseäni, koska en ollut tilannut sitä lisää.
Siinä on aina omat juttunsa, kun jättää oman työnsä toisen käsiin. Toisaalta haluaisi että kaikki tehdään niin kuin ennenkin, mahdollisimman hyvin ja samalla hyväksi havaitulla kaavalla. Mutta helppohan se on vaatia, kun kaverit tulevat ensimmäistä kertaa koko kioskiin ja siellä on pieninä pulmina esimerkiksi menekin arviointi, kassakone ja maksupääte. Helpommin sanottu kuin tehty.
Viikonlopun aikana tulin siihen tulokseen, että on helpompi toimia kioskilla itse paikan päällä ja viettää mieluusti koko kesä saaressa. Onhan se taottava, kun rauta on kuumaa. Eikä kioskin pitäminen suurimmilta osin edes tunnu työltä, vaan se on sitä oman jutun tekemistä. Tietysti ruuhkapäivät ovat erikseen, mutta toisaalta niissäkään ei ole mitään valittamista!
Niin kuin klisee kuuluu; kolikolla on aina kaksi puolta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti