Mitä jäi käteen?

Heti näin kättelyssä joudun kertomaan, ettei mulla ole mitään lukuja esittää. Mutta plussalle ollaan päästy, hyvä niin. Keskitytään pikemminkin kaikenmoiseen aineettomaan, jota on tarttunut tältä kesältä mukaan. Sopiiko? Hyvä.

Aloitetaan vaikka sillä, että en ollut kesän alkaessa kahvinjuoja. Enkä muuten ole vieläkään. Kahvin keitosta minulla ei siis ole ollut suuren suurta kokemusta, joka varmaan kuulostaa vähän huvittavalta. Lähdin pitämään kahvilaa, enkä osaa kahvia keittää? Loistava startti! Noh, en ollut myöskään fileroinut koskaan kalaa. Ja kuulin huhuja että kioskin vakio- &hittituote on kalaleivät? Selevä, eikun opettelemaan! Ja täytyy sanoa, että olen kehittynyt tasolta nolla ylöspäin kun kesä on rullannut eteenpäin! Positiivinen juttu!

Olen päässyt jyvälle moneen asiaan. Yrittäjyyteen sain kesän mittaisen tutustumisjakson, jonka aikana olen oppinut joitakin asioita kantapään kautta. Mutta, onpahan kuitenkin opittu! Olisi kannattanut kesän alusta asti seurata menekkiä. Kirjoittaa ylös, monta kalaleipää menee, paljon jäätelöpalloja, kuinka monta valkoinen kuningatar -jäätelörasiaa? Oma taktiikka oli, että kun näyttää olevan tavara lopussa, tilataan lisää. Olisi voinut ollaihan kiva lukea kesän lopussa, paljon on tavaraa mennyt. No, seuraavalla kerralla sitten. 

Saarielämä tuli tutuksi. Ennen tätä kesää en ollut juuri saaristossa liikkunut, kerrat laskettavissa yhden käden sormilla. Perheen mökki on järven rannalla, sinne kuljetaan autolla. Kesän kuluessa muutamalla merimatkalla kuitenkin huomasin onnekseni, etten kovin helposti tule merisairaaksi. Ja tämän kesän jälkeen osaan kiinnittää huomiota tuuleen, josta ei sen suurempaa ymmärrystä vielä keväällä ollut. Siinä on eroa, tuuleeko 5 m/s vai 15 m/s.

Muutin kesän alussa pois kotoa, ja kesä oli itsenäisyyden harjoittelua, omillaan pärjäämistä. Olen aika kova tyttö ikävöimään, jota onkin itketty iltaisin monet kerrat! Ei siinä kuitenkaan tarvinut ihan rypeä, kun päivän valjetesa muistui taas kaikki kiva mitä saaressa odotti. Ja kun kesä meni eteenpäin, tiesi että kohta pääsee kotiin. Ja onpahan nyt helpompi lähteä taas uuteen paikkaan, kun on takana pieni jakso yksin asumista! Kun olin omillani, tajusin sen että sen oman rahan eteen täytyy tehdä töitä. Se, että syötkö pinaattikeittoa seuraavana päivänä, riippuu siitä teetkö työsi hyvin edellisenä päivänä. Ei ollut kiinteää kuukausipalkkaa!

En voi olla edes varma, mitä kaikkea olen oppinut! Se selviää sitten joskus hamassa tulevaisuudessa, jos selviää. Mutta selvää on se, ettei tällaista voi koulussa oppia. Tämä pitää itse kokea, laittaa itsensä likoon ja luottaa vaan siihen mitä tekee.

EDIT: Kun otsikkona on "Mitä jäi käteen", ei käteen jäänyt konkreettisesti mitään. Mutta keskelle etureisiä tuli kaksi lommoa siitä, kun nojailin kioskilla olevaan tiskiin! Eikä tämä ole vitsi! Haha, ne ovat olleet siinä jo monta viikkoa, eikä loppua näy!

Päivä kioskilla

Keskiviikko. Kello 8.00. Herätyskello soi, tunnin päästä täytyy olla kioskilla. Kesäkuussa heräsin heti, nyt torkutan vielä puol tuntia ja ihmettelen miten tulee niin mahdoton kiire? Kerrassaan kummallinen juttu.

Olen kioskilla noin 5 minuuttia (tai yhden minuutin) vaille 9, laitan kahvin tippumaan, avaan luukut ja kannan roskiksen ja mainoksen ulos. Sen jälkeen maitoa jääkaapista, leivokset esille ja mahdollisesti pullat sulamaan ja siitä uuniin. Lämpötilat kirjataan ylös, tiskivedet valmiiksi ja edellisenä päivänä tiskatut lusikat ja kupit oikeille paikoilleen. Jos sää on edes pilvinen, asiakkaita alkaa pikkuhiljaa hiipimään kioskille aamukahville. Siinä seassa syön jossakin kohtaa aamupalan, lataan kahvinkeitintä valmiiksi ja valmistan kalaleipiä.

Kovin menekki tuntuu päivästä riippumatta olla kello 11-13 välillä, silloin saattaa tulla yhteysalukselta päiväretkeilijöitä (tänä kesänä määrät alle kymmenessä henkilössä). Samoin kauppa aukeaa ja ihmiset lähtevät liikkeelle. Lihiksiä otetaan sulamaan sitä mukaan, kun niitä menee ja kalaleipiä sai ainakin aurinkoisina päivinä tehdä pitkin päivää. Kahvia tippumaan kun toinen pannu näyttää tyhjenevän.

Lounaan aika on sitten, kun siihen on aikaa. Onneksi teen yleensä valmiiksi ruoat edellisenä päivänä, ettei tule syötyä kioskia tyhjäksi. Iltapäivällä kauppa pikkuhiljaa hiljenee, ja tuntia ennen kun suljen luukut, alan siivoilemaan. Tiskaamista, pöytien putsausta, lattian lakaisu ja pesu. Täytän vesiastiat ja säiliöt, tyhjennän tiskivedet. Tarkistan, että huomiselle on tarpeeksi myytävää. Onko lihiksiin ketsuppia ja nakkeja, kahvia varten kahvinpuruja tai limsoja? Jos puutetta havaittavissa, on suunnattava kauppaan. Lopuksi kassan laskeminen, kamat kassiin ja päivä on pulkassa.

Välillä leivon päivän päätteeksi, kuitenkin harvemmin. Myös kaloja täytyy fileroida joskus iltasella, muuten saan hoidettua paperihommiakin päivällä aukioloaikojen puitteessa.

Siinä kioskin normaali päivä noin kiteytettynä. Onneksi mikään päivä tähän mennessä ei ole kuitenkaan ollut samanlainen, vaan välillä ei tule vettä ollenkaan, ja välillä saan juosta hikihatussa viemään lihiksiä. Ja ei tämä viileä kesä ihan hallaa ole ollut, en olisi varmaan lämpimästä kesästä yksin selvinnytkään! Varsinkin viikonloppuisin olisin varmaan ollut superväsynyt, ja työnteosta olisi mennyt maku nopeasti. Ja nythän se kesä on tullut, ihanaa!

Pohdintaa lomasta ja loppukesästä

Reilu viikko sitten pidin pari päivää lomaa ja matkasin maihin! Otava keinutti siihen tahtiin perjantaina, ettei Kantasataman tivolia edes tarvinut harkita... Lopulta hieman pidentyneen reissun päätteeksi pääsin mantereelle. Puuhaa oli tiedossa riittämiin, jonka lisäksi lähdin myös viettämään Meripäiviä.

Kioskiin piti hakea muutamia asioita kaupasta, kun niitä ei saaresta saa. Sen lisäksi tietysti vaatteiden pesua, tavaroiden purkua ja taas pakkaamista. Meripäivillä parasta oli se, kun monet tutut ja kaverit oli myös liikkeellä. Ei vahingossakaan jäänyt kotiin kuhnailemaan, vaan lähti liikkeelle ja olikin oikein virkistävää nähdä mitä kaupunkiin kuuluu.

Vaikka tuo loma ei itsessään kestänyt kun yhden päivän, plus matkapäivät perjantain ja sunnuntain, antoi se ihanan irtioton täällä olevaan arkeen. Ikävää hellitettiin ja sai nukkua niin pitkään kuin halusi, sai laittautua ja laittaa korut kaulaan. Pieniä asioita. Viikonloppu oli viikonloppu, niin kuin se yleensä ymmärretään: lomaa, lepoa, aikaa. Kioskin parissa se on yleensä kiireisintä aikaa ja kioski palvelee pisimpään. Alkuviikosta taas tahti laantuu -varsinkin näin loppukesästä.

Olisinhan voinut pyytää jonkun tuuraamaan kioskille Meripäivien ajaksi. Tai olisin voinut jäädä itse saareen, ei Meripäivät itsessään ole mikään kesän must -juttu. En siis lähtenyt vain juhlimaan, vaan tuulettamaan ajatuksia ja mieltä. Ja tuuraajan jättäminen kioskiin olisi ollut paljon, paljon työläämpää kuin vain luukun sulkeminen. Minun olisi pitänyt olla koko ajan puhelimen päässä, tuuraajan olisi pitänyt osata pyörittää jäätelöpalloja, hoitaa kassaa... No, se olisi siis ollut hankalaa. Se raha, jonka kioski olisi viikonlopun aikana tuottanut, ei olisi korvannut sitä aikaa, jonka lomailin. Ja se oli toinen suunniteltu maissakäynti koko kesässä, ei paha ollenkaan. 

Vielä kaksi viikkoa edessä kioskin parissa. Kun koulut alkavat, aion lähteä maihin viikolla 33 tiistaina 11.8. ja palata pyörittämään kioskia torstain 13.8. yhteysaluksella.  Eli torstaina kioski aukeaa vasta myöhemmin. Viimeisenä viikonloppuna pitäisi myydä pois kaikki mitä löytyy, ja sunnuntaina 16.8. loput jäätelöt myydään pilkkahintaan uusille omistajilleen. Silloin siis jäätelöä syksyn ja talven varalle? Oi kyllä!

Ensi kesästä on jo muutama kysellyt, mutta siihen en osaa vastata vielä tänään, huomenna, en ehkä edes kuukauden tai puolen vuoden kuluttua. Se ajatus saa muhia päässäni kun jatkan syksyllä normaalia arkea! Ensi kesänä sen sitten viimeistään näkee...