Homma etenee!

Reilu kaksi viikkoa h-hetkeen, siihen kun kahvila-kioski avaa ovensa. Olen täynnä energiaa ja intoa, vaikka ylioppilasjuhlatkin ovat tulossa! Päälimmäisenä hyvä mieli ja luotto siihen mitä olen tekemässä.

Maksupääte on ollut jo muutaman päivän matkalla luokseni, joten vain ihmeen kaupalla se ei kerkeä ajoissa perille! Loistavaa. 

Vakuutukset ovat kunnossa ja kalavoileipien kalojen saatavuus varmistettu (viime vuoden linjoilla jatketaan). Irtojäätelömateriaalit sain torstaina, samoin jäätelöhinnastot. Yllätyksenä tuli se, kuinka paljon jo pelkät jäätelöt maksavat aluksi. Useita irtojäätelöbokseja (5l) tulee kaksi kerrallaan, ja vohvelit lähetetään 400 kappaleen laatikoissa! Siinä saa myydä jonkun verran jätskiä.

Olen valmis siihen, että muutan kohta Haapasaareen! Huoneeni on täynnä epämääräisiä kasoja, jotka ovat menossa saareen. Osa kasoista lähteekin mukanani tiistaina, kun ohjaan nokkani kohti kahvila-kioskia! Luvassa siivousta ja tutustumista paikkoihin.

Tämän viikonlopun saldooni kuuluu essut, jotka loihdin itselleni ja mahdolliselle apurilleni -jos tulee tarvis. Tänään viimeistelen omavalvontasuunnitelman, laskeskelen budjettia ja luonnostelen menua! Vielä rennoin mielin eteenpäin!

Ystäväni maksupääte

Oi ihanuutta! Kaksi päivää kestäneen maksupäätetuskailun jälkeen löytyy ratkaisu ongelmaan! Silmät avaavan kokemuksen tarjosi Osuuspankki, joka suositteli muitakin maksupäätevaihtoehtoja, kuin se jonka olin jo valinnut. Pankin yritysneuvoja kertoi iZettlestä, joka toimii puhelimeen asennettavan sovelluksen kanssa.

iZettlen lisäksi sain myös toisen vaihtoehdon, perinteisen kortinlukijan toimittajan Oulusta. Kotiin päästyäni valinta olikin varsin helppo. 

iZettle laitteena ei maksa tarjouksen johdosta penniäkään, vain suoritetuista maksuista maksetaan iZettlelle provikkaa. Jos kuukausittaisten maksujen summa jää alle 2000 euroon, summasta maksettava korvaus on 2,75% eli 55 euroa.

Aluksi suunnittelemani Netsin maksupääte olisi maksanut kuukaudessa tuon 55e, jonka lisäksi olisi joutunut maksamaan itse laitteesta ja suoritetuista maksuista. Enkä edes saanut selville mistä kaikesta olisin maksanut, koska info laitteesta oli varsin suppea. Sen lisäksi maksupäätteen käyttöönottaminen olisi vienyt ties kuinka paljon enemmän aikaa. Ja vaivaa.

Tein siis loistavan päätöksen ja vaihdoin iZettleen. Kirjauduin vaivatta käyttäjäksi, ja maksupääte on jo tulossa luokseni. Tilin varmistukseen menee noin 5 arkipäivää ja laite on sen jälkeen käyttövalmis. Tämän lisäksi iZettle tarjoaa palvelun, jossa voi seurata myyntiä erilaisista tilastoista. Ihanaa.

Seuraavaksi tieni vie omavalvontasuunnitelman tykö! 

Kyllä asioilla on tapana järjestyä.

Maksupäätteen kirous

Eräänä hieman pilvisenä maanantaipäivänä pieni stressipeikko hyppäsi olkapäälleni. Tänään on yksi niistä päivistä, kun mietin mitä ihmettä olen tekemässä. Hieman alle kaksi viikkoa toukokuuta jäljellä. Ylioppilasjuhlat ja pääsykokeet tulossa ennen kuin pääsen itse kahvila-kioskin pariin.

Suurin ongelma on tänään siinä, että maksupäätten saaminen kioskiin voi kestää yli kuukauden. Oih ja voih. Kuinka monta kertaa olen kuullutkaan, että "Maksupääte on muuten ihan ehdoton..." -liian monta. Todella luulin, että maksupääte saadaan astelemalla sisään kauppaan, jonka jälkeen voi iloisesti tepastella ulos maksupääte repussaan. Maksupäätteen sijasta tepastelin kaupasta ulos repussani "näin homma etenee" -lappunen, jossa on kolme kohtaa. 

Ensimmäiseksi tarvitsen pankin kanssa tehdyn maksuliikennepalvelusopimuksen (?). Jaahas. Ei auttanut muuta kuin tarttua puhelimeen ja varata aika pankista, jonka sainkin keskiviikolle. Sopimuksen teon jälkeen saan liiketunnuksen ja toimialakoodin, jotka täytyy toimittaa maksupäätettä myyvään firmaan. Liiketunnuksen ja toimialakoodin saa parhaillaan muutaman päivän päästä, pahimmillaan kahden viikon päästä. Apuva.

Kolmannessa vaiheessa maksupäätteeseen laitettavan lataustunnuksen (omat tiedot) saaminen saattaa kestää parhaimmillaan taas muutaman päivän, pahimmillaan kuukauden! Eli maksupääte saattaa olla hallussani vasta heinäkuun alussa, auttamattomasti myöhässä. Eipä tämä voivottelu auta tippakaan, täytyy vain toivoa parasta.

Mieltä piristää hieman tieto siitä, että saan lakin päähäni ensi viikon lauantaina! Jippii!

Kesän makuja

Tiistaiaamuna köröttelin autolla kohti Kotkansaarta tapaamaan Ingmanin alue-edustajaa. Tapaamispaikkanamme toimi kahvila, josta löysin etsimäni henkilön pöydällä lepäävän Ingmanin Jäätelökesä 2015 -esitteen avulla.

Tapaaminen koostui lähinnä asiakastilin luomisesta, jonka avulla saan oman asiakasnumeroni ja mahdollisuuden tilata jäätelöitä! Lopuksi sain mukaani materiaalia mainostukseen, hintalappuja ja Jäätelökesä 2015 -esitteen. Esite sisälti kaikki irto-, puikko-, tuutti- ja kotipakkausjäätelöt sekä pehmikset. Sitä kun kotona myöhemmin selaili, olisin todella toivonut että voisin tilata jokaikisen jäätelöpakkauksen kotiin. Mieluiten heti.

Olen aikaisemmin työskennellyt jäätelökioskilla ja nyt tuntuu että minulla olisi OMA jätskikioski! Unelmien täyttymys, vaikken tiennytkään tällaisten unelmien olemassaoloa!

Lippulappusia

Oletko koskaan haaveillut kahvilan tai yrityksen perustamisesta? 

Puhutaan, että tie yrittäjäksi ei ole helppo kaiken paperisodan vuoksi. Nyt kerron kuitenkin, mitä kaikkia papereita itse olen täyttänyt ja lähettänyt. Jokainen voi sen jälkeen itse arvioida, ovatko kaikki lomakkeet oman kahvilan arvoisia.

Kun toimin itsenäisenä yrittäjänä, minulla pitää olla tietysti oma yritys. Paras yritysmuoto omiin tarpeisiini oli toiminimi, koska toimin yksin ja todennäköisesti vain tämän kesän (näin alkuun). Toiminimen perustamiseen löytyy nelisivuinen kaavake (ja erinomaiset ohjeet!) netistä: https://www.prh.fi/fi/kaupparekisteri/yeh/perustaminen.html . Paperi täytyy lähettää perustamismaksukuitin kera patentti- ja rekisterihallitukseen. 

Koska kahvila-kioski on elintarvikehuoneisto, siitä täytyy tehdä elintarvikehuoneistoilmoitus. Tämäkin ilmoitus on pituudeltaan neljä sivua, ja se löytyy Kotkan kaupungin sivuilta (http://www.kotka.fi/asukkaalle/ymparistonsuojelu_ja_ymparistoterveys/ymparistoterveys/elintarvikevalvonta). Ilmoituksen lisäksi täytyy laatia omavalvontasuunnitelma, johon löytyy apua ainakin Eviran ja Kotkan kaupungin nettisivuilta. Oma suunnitelmani on vielä aivan alkumetreillä, mutta epäilen sen olevan hankalin näistä pakollisista lappusista!

Varsinaiset lomakkeet ovatkin jo siinä, mutta muutama muu paperiasia, tai asia ylipäätään, tulee myös hoitaa.

Elintarvikehuoneistossa työskentelevällä henkilöllä tulee olla hygieniapassi sekä terveystodistus, jonka täytyy esitettää terveystarkastajalle huoneiston tarkastuksen yhteydessä. Todistuksen saa ottamalla yhteyttä paikalliseen terveyskeskuskseen. Koska olen vieraillut lähiaikoina ulkomailla, todistuksen saaminen edellytti yhtä näytettä ja lääkärillä käyntiä, joka onkin edessä huomenna! 

Heti, kun y-tunnukseni oli tullut näkyviin rekisteriin, innokkaimmat vakuutusmyyjät soittelivat jo perään. Yrittäjän eläkevakuutushan on lakisääteinen, jonka lisäksi on hyvä vakuuttaa ainakin itsensä ja mahdollisesti huoneisto tai työvälineet, riippuen toki yrityksen suuruudesta ja omista haluista. Itse en ole vielä aivan hirveästi tutustunut näihin juttuihin, mutta pikkuhiljaa se on tutustuttava.

Verot ja yrityksen talous ovatkin jo asia erikseen. Olen päättänyt turvautua tässä asiassa tilitoimistoon, koska en ole kovin perillä verotuksesta, tai halukas saamaan mätkyjä tai vihaisia soittajia verottajilta. Minusta erittäin toimiva järjestely.   

Näiden lisäksi minun tulee sopia kala- ja jäätelötilauksista, vuokrata maksupääte, hankkia pohjakassa, kertakäyttöastioita yms. Siinä kuitenkin tärkeimpiä paperintynkiä ja asioita, joita minulle on tullut vastaan kahvila-kioskin perustamisen yhteydessä. Aluksi kaikki tuntuivat liian monimutkaisilta ja vaikeilta, mutta kun asiaan perehtyi, juttu lähti rullaamaan. Tärkeintä on vain alkaa tekemään eikä ihmetellä!

Vierailu päämajaan

Tiistaiaamuna astuin yhteysalus Otavaan hieman ennen kello yhdeksää, sillä minulla oli edessäni koko päivän retki Haapasaaressa. Kaksituntisen matkan jälkeen astuin ulos laivasta ja lähdin kauppiaan neuvojen siivittämänä astelemaan kohti kioski-kahvilaa. Vaikka keli ei ollut kummoinen, luonto, saari ja sen puiset rakennukset olivat ihania.

Kioskilla minua oli vastassa viime vuosina kioskia pyörittänyt saarelainen, ja ensin lähdimme katsomaan, mitä kioskin sisältä löytyy. Talven jäljiltä paikat olivat pienen siivouksen tarpeessa, mutta muuten kioski oli sisältä suloinen ja täytti kaikki odotukseni! Sisältä löytyi kaikki tarvittava jäätelökauhasta uuniin, ja mietinkin onko parempaa tapaa astua kahvila-kioskin yrittämisen maailmaan!

Punainen kioski ja kalliomaa 

 Pitkän päivän aikana sain monia loistavia vinkkejä esimekiksi tarjonnan suunnitteluun, omavalvontasuunnitelman tekemiseen ja tilausten tekemiseen. Pääsin kurkkaamaan myös tulevaan asuinpaikkaani, joka osa suurempaa aittarakennusta. Tutustuin Osuuskaupan kauppiaaseen, jonka jälkeen lähdinkin erittäin luottavaisin mielin suunnittelemaan tulevaa! 

Takaisin mantereella olin kello kymmenen aikoihin illalla, hieman uupuneena mutta ennen kaikkea innostuneena! Pieni masennuksen aalto kulki lävitseni, kun mieleen palasi kotona odottavat pääsykoekirjat. No, ainakin olen löytänyt vastapainoa pänttäämiselle!

Asenne ennen kaikkea

Yrittäjä on rohkea ja valmis ottamaan riskejä. Hän luo jatkuvasti uutta ja haluaa kehittää yrityksen toimintaa - sekä itseään. Yrittäjä on ulospäinsuuntautunut ja täsmällinen, uskoo omaan ideaansa eikä luovuta. Hän on ammattitaitoinen oman työnsä johtaja ja talouden poluilla kevyesti taplaava. Niistä muutamasta vaatimuksesta huolimatta Suomessa oli vuonna 2013 yli 200 000 yritystä (yrittajat.fi).

Toden totta olen kohta jo itsekin yksi Suomen yrittäjistä, sillä tiputin toiminimen perustamisilmoituksen postilaatikkoon maanantaina. (edit: Y-tunnus on jo valmiina, vakuutusmyyjät soittelee perään, apua)

Mutta nyt pari sanaa minusta: mikä on taustani?  Mikä innoitti yrittäjyyden pariin? Täytänkö todella kaikki yrittäjäksi ryhtyvän kriteerit?

En todellakaan täytä.  Olen toukokuun lopulla uunituore ylioppilas, jolla on kädessään yrittäjyyslinjan diplomi. Haaveenani on perustaa oma yritys, josta sain pintaraapaisua jo ennen tätä kesää lukion toisella luokalla, kun perustin kolmen ystäväni kanssa KäKi NY:n (Nuori Yrittäjä). Yrityksemme myi ja osti käytettyjä koulukirjoja omassa lukiossamme. KäKi NY oli loppujen lopuksi onnistunut ja kiinnostava projekti, joka opetti esimerkiksi tiimityöskentelystä, markkinoinnista ja asiakaspalvelutyöstä.

                     

Yrittäjyydessä  kiehtoo se, että olen itse itseni johtaja. Saan päättää, mitä jäätelöä tilaan ja kuinka paljon. Lepäänkö koko juhannuksen vai pidänkö puljun auki? Riskin olemassaolo ei haittaa, sillä varsinkin tässä tapauksessa yritysidea on jo koettu hyväksi, jolloin suurimmaksi riskiksi jää kesän sää. Minulla ei ole juurikaan kokemusta kahvilatyöskentelystä, mutta jäätelöpalloja olen yhden kesän työkseni pyöritellyt.
 

Uskon, että tulevan kesän kannalta vahvuuteni ovat innostus ja työtä pelkäämätön asenne. Tuntipalkkaa varsinkin alussa on varmasti turha lähteä laskemaan, mutta kun antaa kaikkensa ei voi olla kuin tyytyväinen. Enkä odota huimia liikevoittoja, vaan enemmänkin niitä kaikkia kokemuksia. Asiakaspalveluun aion todella panostaa, sillä kauniina kesäpäivänä kalaleivän ostajan tulee saada muutakin kuin leipänsä ja vaihtorahat, iloista mieltä, hymyn kasvoille ja vaikka juttuseuraa. Ja faktahan on se, ettei kukaan jaksa katsella hapannaamaa joka vain laahustaa omassa kopissaan.

Se ei pelaa joka pelkää

Näin on. Tänä kesänä päätin pelata ihan olan takaa.

Melkein kolme viikkoa sitten löysin mol.fi-sivuilta ilmoituksen, jossa haettiin yrittäjää Haapasaaren kahvio-kioskiin. Se oli vain yksi niistä päivistä, kun yritin etsiä lisää työpaikkoja joihin voisin hakea töihin. Kun luin ilmoituksen ensimmäistä kertaa, minut valtasi valtava innostus. Sen jälkeen luin ilmoituksen vielä monta kertaa, ja mietin olisiko minusta todella yrittäjäksi. Onko minusta asumaan koko kesäksi saareen? Voinko ottaa vastuulleni yrityksen ja sen toimivuuden? Mitä jos jään tappiolle? Sillä tämän kesän piti olla se, jolloin kerään säästöön paljon rahaa, jotta pääsen syksyllä opiskelemaan.

Juttelin asiasta vanhempien, kavereiden ja poikaystäväni kanssa. Vanhemmat palauttelivat minua maanpinnalle muutamilla pikku faktoilla, mutta sen lisäksi kannustivat yrittämään. Kahden päivän jälkeen päätin lähestyä ilmoituksen jättäjiä sähköpostilla ja kertoa kiinnostuksestani vapaata työpaikkaa kohtaan.

Tasan viikon päästä minulle oli soitettu kesken päivän, ja jätetty viesti perään: "Hei. Yritin tavoitella Haapasaaren kioskiasian tiimoilta. Oletko edelleen kiinnostunut?..." Oih ja voih. Itse asiassa olin yksikseni pohtinut vain kuinka hullu olin ollut ja ilmoittanut kiinnostukseni tätä paikkaa kohtaan. Minulla ei olisi lomaa oikeastaan ollenkaan. Kuukaudessa tulisi kiire hoitaa kaiken maailman lupa-asioita ja pitäisi vielä lukea pääsykokeisiin? Mahdoton yhtälö. Entäpä asuminen saarella, se tuskin on ilmaista? Ja jos putiikki ei tuota yhtään mitään, on turha uneskella ihanasta saarikesästä. Eikä minulla ole kokemusta kahvilan pitämisestä. Kaiken tämän pessimistisyyden keskeltä sain puhelimen käteeni ja soitin takaisin viestin jättäjälle. 

Nyt tuosta soitosta on kulunut kaksi viikkoa. Olen surffannut tunteiden vuoristorataa, joskus uskonut itseeni kuin kiveen ja toisinaan valmis vain tekemään varmaa palkkatyötä muualla koko kesän. Olen saanut moniin kysymyksiini vastauksia, surffannut nettiä ristiin rastiin ja etsinyt tietoa. Loppujen lopuksi olen täynnä sitä samaa intoa, kuin lukiessani työpaikkailmoituksen ensimmäistä kertaa. Huomenna aion laittaa oman toiminimen perustamispaperit eteenpäin. On myös läjä muita asiakirjoja, joita täytyy täyttää. Niistä lisää myöhemmin.

Perustin tämän blogin, koska tällaista blogia olisin valmis myös itse lukemaan. Vaikka en olisikaan juuri alkamassa yrittäjäksi, haluaisin kuulla minkälaista on yrittäjyyden verhojen takana. Lupaan, etten kaunistele tarpomista byrokratiaviidakossa tai toisaalta niitä kesäpäiviä, jolloin asiakkaat säteilevät kuin aurinko. Eikä tämä blogi ole pelkkää yrittäjyysjupinaa, vaan haluan kertoa kokemuksista saarelta. En ole koskaan asunut saarella, enkä ole koskaan asunut yksin. Kotkasta on matkaa Haapasaareen lähes kahden tunnin verran, joten ei sinne kukaan joka päivä jaksa taapertaa. Suuri askel minulle, pieni ehkä kaikille muille.

Saari, kesä ja oma yritys.