Juhannus

Vaikka pieni sähkökatko meinasikin saada puntit tutisemaan ennen juhannusaattoa, oli aika lähteä reippaasti puuhaamaan parin pidemmän juhannusvuoron merkeissä. 

Juhannusaaton aukioloajat osuivat suht nappiin, sillä vielä iltakymmeneltäkin kioskilla riitti asiakkaita, kun ihmiset palasivat katsomasta kokkoa. Muu ilta sen sijaan oli suht hiljainen. Kaikista vauhdikkain päivä juhannuksena oli lauantai, jolloin myös sää suosi juhlijoita!

Jos kauniisti ilmaistaan, pitsapalat eivät olleet mikään erityinen menestys, mutta sen sijaan asiakkaiden suuhun ajautuivat lukuisat jäätelöpallot, joita pyörittelin pelkästään lauantain aikana yli sata kappaletta. Jäätelönmenekki johti ennennäkemättömään jäätelökatoon, kun maanantaina yli kymmenen lajikkeen sijasta listalla komeili enää viisi eri makua.,. Mielummin piti koko listan pois näkyvistä, kun se oli niin kamalan autio!

Jäätelönpyörittely johti myös hankintaan, joka ehkäisee toivon mukaan rannetta erilaisilta vammoilta. Rannetuki nimittäin saapui minulle juhannuksen jälkeisenä torstaina, ja tulee varmasti käyttöön tulevina kesäpäivinä.

Juhannuksen jälkeisinä päivinä tuli todetuksi se, että suurin osa kesän myynneistä tehdään juurikin viikonloppuisin ja erilaisina kesän juhlina. Toisaalta arkipäivinä ei ole niin hektistä menoa, ja saa rauhoittua työaikana esimerkiksi kirjan merkissä! Burn out ei liippaa edes läheltä ja asiakkaat saavat ainakin luultavasti parempaa palvelua, koska saa keskityttyä aina jokaiseen henkilöön rauhassa. Viikolla saa vietettyä myös enemmän vapaa-aikaa iltaisin ja iltapäiväisin. Kolikolla on taas kaksi puolta.

Tästä jatkamme toivottavasti vähän tiheämmällä kirjoitustahdilla eteenpäin, jollei netti- tai sähkökatkot, sun muut ukkosmyräkät sotke suunnitelmia! 

Ei hyvää ilman pahaa

Ja niin hyvin kuin olin juhannukseksi valmistautunut ja ajattelin, että koska pistin kioskin kiinni jo kuudelta, on tiedossa vapaa ilta. Varsin ihana ajatus, sillä olin ajatellut täyttää iltani urheilulla, käsitöillä ja rentoutumisella. 

Juuri kun olin saanut iltaruokani valmiiksi, kauppias Lilli pölähtää keittiöön ja kysyy minulta ja Karoliinalta: "Teittekö te jotain?". No mehän ei toden totta tehty mitään muuta kuin lörpöteltiin niitä näitä. "Sähköt meni". Kello oli 19:27 ja seuraava päivä on juhannusaatto. Mikä ettei, jännitystä elämään.

Noin viisi minuuttia sähkökatkon alkamisesta sähköt palasivat muutamaksi sekuntiksi, niin että valot räpsähtivät kerran päälle -ja pois. Ensimmäiset 10 minuuttia ei auttanut kuin odottaa. Sen jälkeen kun katko vain jatkui, kävin laittamassa kioskin jokaisen oven auki, jotta kylmälaitteet säilyisivät kylmänä viileässä ympäristössä. Samalla väkersin jäätelöpakastimen päälle folio-pyyhe -yhdistelmän, jonka toivoin pitävän hyvin kylmää.

Pian Kymenlaakson Sähkön vianmääritysnumero osasi kertoa, että katko korjataan noin kello 23.10. Toisaalta hyvä, että sähköt ovat todennäköisesti palaamassa, mutta toisaalta sähköt eivät tulisi palaamaan takaisin vähään aikaan. Ei auttanut muuta kuin odottaa. Lilli ehti jo saada kioskinkin pakasteille varasijan, jos lämpötila nousee hälyttävästi. Koko kauppa hoidettavana ja kuitenkin kioskin jäätelötkin ovat saaneet jo varasijan! Aikamoista!

En ehtinyt kuin muutaman kerran kioskille kurkistelemaan pakastimen lasin läpi, miten lämpötila siellä voi, kun tuli jo tieto sähköjen palaamisesta (etuajassa!). Huh helpotusta! Vaikka sähkökatko ei kestänyt kauaa, ehti kyllä ajatukset heittää volttia monen monta kertaa. Nyt tiedän, minkä tarvitsen kioskille seuraavaski, mahdollisimman nopeasti. A niin kuin agrekaatti, (mahdollisen) seuraavan sähkökatkon pelastaja. 

Vaikka sähkökatko ei täällä saaristossa ole kovin harvinainen ilmestys, ja siihen on joissakin mökeissä varauduttu, oli lyhytkin katkos hermoja kiristävä. Onpahan sekin nyt koettu, niin (mahdollisen) seuraavaan kertaan tietää ainakain muutaman niksin. Ja mikä parasta, pakastimien ja jääkaappien lämpötilat pysyivät lähes muuttumattomina! Koska katko loppui niin kauan etuajassa, kylmälaitteet pysyivät hyvin kylminä, kun niitä ei availlut.

 Loppu hyvin, kaikki hyvin, ja juhannus sai jatkua.

Valmis keskikesän juhlaan!

Vaikka juhannus alkoikin monella jo eilen, on nyt hyvä tilaisuus pohtia miten kioski valmistautui siihen. Sää on jo säätiedoitustakin katsomatta sateinen ja kylmä, mutta silti tämä juhla vetää ihmisiä omille, kavereiden tai kaimojen mökeille.
Haapasaaren juhannukseen kuuluu kokko ja sen jälkeen juhannustanssit Puikkarikuurilla. Voi olla vielä jotain muutakin, mutta se selviää minulle vasta juhlahumun edetessä.

Juhannukseen valmistautuminen alkoi keskiviikkoiltana, kun tein yhden jauhelihapitsan ja muun saaren tunnelmaa nostatti Sorona-yhtye hienolla soitollaan. Torstaiaamuna valmistui jo toinen pitsa -tonnikala-ananas -täytteellä. Pitsan tarina onkin hauska, sillä jo viikko sitten päätin tehdä juhannukseksi kinkku-ananas-homejuusto -pitsan sekä jauhelihapitsan. Kävin hankkimassa tarvittavat ainekset ja valmistin pitsapohjan. Havahduin siihen, että kaadan tonnikalaa pitsapohjalle. Minun piti tehdä kinkku-ananas-homejuusto -pitsa. No, ei auttanut kuin kuunnella alitajuntaa ja pitsää tonnikalapitsa uuniin!
 Kun Otava saapui Haapasaaren satamaan kello 11 pintaan, paatilta nousi monen juhannuksen juhlijan lisäksi myös kasa lihapiirakoita kioskille.

Viikko sitten kioskiin saapui uusi maksupääteystäväni, Herra Bluetooth. Ensimmäinen, sininen&johdollinen maksupääte ei toiminut lainkaan puhelimessani, jonka takia iZettle lähetti minulle uuden kortinlukijan. Monien vianmäärityksen jälkeen ei selvinnyt, mikä on vialla sinisen&johdollisen sekä puhelimeni välillä. Kuitenkin uusi bluetooth -pääte toimii hyvin ja on kätevä työssään.

Maanantaina kahvin ystäväksi listoille pääsi kuivakakku, jota mammani leipoi minulle mukaan saareen. Ja tämä kakku on toden totta maistunut ja saanut paljon kehuja asiakkailta! Pitääkin ryhdistäytyä kuivakakkujen suhteen tuotevalikoimassa!

Tiistaina jäätelövalikoimakin laajentui, kun yhdeksän eri maun lisäksi estradille astelivat nougat ja sateenkaari! Nougat oli muutaman päivän aivan koskematon, kun taas sateenkaari löysi heti tiensä lasten ja nuorten sydämiin!

Kioski on valmis, oletteko te?!
Ihanaa juhannusta kaikille, säästä huolimatta!

Miniloma

Ja niin vaihtui viikonloppu viikoksi, mannerloma saarielämään. 

Olihan siellä maissa mukava käydä ja nähdä perhettä, sukulaisia ja tuttuja. Ja monet lupasivat lähtä myös Haapasaareen käymään, ja siihen en voinut muuta kuin todeta, että "siellähän minä olen".
Vaikka pientä kaipuuta ja ikävää kotiin lähtöhetkellä on, se kyllä nopeasti unohtuu kun pääsee saareen. Pääsen puuhailemaan ja touhottamaan oman kioskin parissa, niihin kuvioihin ja porukoihin jotka saarelle kuuluu.

Viikonloppuna tuuraajina kioskilla toimi kaksi kaveriani, kiitos heille. Kyllähän minä sitä stressasin ja pähkäilin, mitä siitä tulee vai tuleeko mitään. Kuitenkin loppupeleissä se stressaaminen oli ihan turhaa, koska kaikki oli kioskilla mennyt hyvin. Alkuviikosta asiakkailtakin tuli vain hyvää palautetta, joka on tärkein asia! Vain mudcake -jäätelö oli loppunut, ja siitäkin voin syyttää vain itseäni, koska en ollut tilannut sitä lisää.
 Siinä on aina omat juttunsa, kun jättää oman työnsä toisen käsiin. Toisaalta haluaisi että kaikki tehdään niin kuin ennenkin, mahdollisimman hyvin ja samalla hyväksi havaitulla kaavalla. Mutta helppohan se on vaatia, kun kaverit tulevat ensimmäistä kertaa koko kioskiin ja siellä on pieninä pulmina esimerkiksi menekin arviointi, kassakone ja maksupääte. Helpommin sanottu kuin tehty.

Viikonlopun aikana tulin siihen tulokseen, että on helpompi toimia kioskilla itse paikan päällä ja viettää mieluusti koko kesä saaressa. Onhan se taottava, kun rauta on kuumaa. Eikä kioskin pitäminen suurimmilta osin edes tunnu työltä, vaan se on sitä oman jutun tekemistä. Tietysti ruuhkapäivät ovat erikseen, mutta toisaalta niissäkään ei ole mitään valittamista!
Niin kuin klisee kuuluu; kolikolla on aina kaksi puolta.

Terveystarkastaja tuli käymään

Kahvila-kioski oli keskiviikkona kolmatta päivää auki ja ennen puoltapäivää luukulle ilmeistyi kaksi asiakasta. Tervehdin heitä, ja vastaukseksi sain: "Terve, tässä olisi kaksi terveystarkastajaa".

Ihan ensimmäiseksi en tiennyt mitä minun pitäisi tehdä. Tiskipöytä oli täynnä tiskejä, sillä armeijan veneen rantauduttua kaupan satamaan oli vilskettä ja vilinää riittänyt. En ollut myöskään tarkastanut, että omavalvontasuunnitelma ja todellisuus täsmäävät täysin. 

Ei kuitenkaan muu auttanut kuin päästää terveystarkastajat sisään, joista toinen oli harjoittelija. Kun tarkastaja astui pieneen kioskirakennukseeni sisään, näin miten hänen katseensa vaelteli pitkin kioskin seiniä, lattiaa, nurkkia ja kattoa. Samalla kun he silmämääräisesti katselivat kioskia, tarkastaja heitteli mitä erilaisempia kysymyksiä ilmoille. "Miten roskien kuljetus tapahtuu? Toiminko yksin? Missä on tuotteiden tuoteselosteet? Mitä kalaa kylmäsavulohi on? Soveltuvatko muovipussit elintarvikekäyttöön?" Ei auttanut muuta kuin vastailla kysymyksiin ja näyttää oma terveystodistus ja hygieniapassi (tai oikeastaan hygieniapassini oli omassa huoneessani, joten se jäi tekemättä).

Tarkastus oli nopeasti ohi, siihen meni vain noin 15 minuuttia. Sanomista tuli siivouskaapista, jonka reuna hieman repsotti. Kalojen alkuperä tulisi olla paremmin jäljitettävissä, ja myytävistä tuotteista täytyy olla tarkemmat tuotetiedot. Asiakkaiden nähtäville täytyy lisätä lappu, jossa kehoitetaan kysymään tuotteiden tietoja tarkemmin henkilökunnalta, jos siihen löytyy aihetta.

Kun terveystarkastaja oli lähtenyt, se siirtyi tarkastelemaan kauppaa. Ennen lähtöä yhteysalukselle he tulivat vielä kioskin kautta ja ostivat pientä naposteltavaa. Kertoivat myös, että lasku tulee perässä. Ja Oiva-raportti.

Noh, eipä kulunut kuin kaksi päivää ja Oiva-raportti kilahti sähköpostiini! Jännittyneenä lähdin lukemaan, mitä arvosanoja olin saanut, kun silmissä vilisivät A-kirjaimet. Niistä tuli mieleen vain ylioppilastutkintoarvosanat, joissa A- kirjain on heti hylätyn jälkeen huonoin arvosana. Lopussa selvisi kuitenkin arvosteluasteikko: A= oivallinen, B= hyvä, C= korjattavaa, D= huono. Mitä ihmettä! Kaikista kohdista A eli oivallinen, jolloin arvostelu on paras mahdollinen! Mahtavaa!

Näin terveystarkastajan käynti oli jännityksestä huolimatta, lopulta mukava kokemus. Sanoinko jo, että alueemme terveystarkastajan sanotaan kuuluvan Suomen tarkimpiin? 

Alkuhuumaa

Tosiaan, en ole joutunut punkkien syötäväksi vaan aika on mennyt muuten vaan oikein rattoisasti! Alkuviikko Haapasaaressa on sujunut erinomaisesti. Olen asuttunut hyvin taloksi, ja sitä ovat edistäneet erityisesti kauppias Lilli ja kaupan kesätyöntekijä Karoliina. Ja ensimmäisinä päivinä apulaisena oli myös poikaystäväni, helpotti kummasti.

Sunnuntaina opettelin ensimmäistä kertaa kalan fileerauksen saloja. Ei se loppupeleissä niin hankalaa ollut, eikä vaihtoehtoja edes ole koska tarkoitus on myydä kalaleipiä koko kesä! Leivoin myös kinkkupiirakkaa ja maanantaiaamuna voisilmäpullia. Kinkkupiirakkaa ei kuitenkaan mennyt kaupaksi lainkaan, onneksi laitoin osan ajoissa pakkaseen.

Maanantaina ja tiistaina asiakkaita riitti yllättävänkin paljon, vaikka eletäänkin vasta alkukesää, hyvin kylmää sellaista. Saarielämästä kokemattomana tämä tuuli on jotain sellaista, mitä ei täällä vain pääse pakoon. Asiakkaat ovat kuitenkin olleet oikein hyvätuulisia ja toivottaneet lämpimästi tervetulleeksi. Ihanaa on se, että kenelläkään ei ole noin pääsääntöisesti kiire mihinkään.

Viikonloppuna kioski saa kaksi kätevää työntekijää, kun lähden mantereen puolelle juhlimaan rippijuhlia. Nyt vain toivotaan lämpimämpiä ilmoja ja jäätelöhirmuja asiakkaita!

Et koskaan tiedä rajojasi, ellet ylitä niitä

Nyt olen tehnyt kaiken sen eteen, että maanantaista tulee onnistunut. 

Kioskissa on jo osa leipomistarvikkeista viikonlopulle, loput ostan tuoreena myöhemmin. Jäätelötilaus on tehty ja jäätelöt ja vohvelit ovat sisällä kioskissa. Kalatilaus tulee kioskille sunnuntaina, jolloin teen valmiiksi kalaleipiä. Hinnasto on lähes tulkoon lyöty lukkoon ja aukioloajat ovat valmiina kokeiltavaksi. Kertakäyttöastioita on, pakastimet pauhaavat kylminä ja kioski on sisältä siivottu.

Nyt istun yhteysaluksessa valmiina kesään. Kolmatta kertaa vien tavaraa saareen ja vihdoin alkaa tuntumaan, että minulla on vihdoin kaikki. Ainakin kaikki materia.

Ihanaa jättää kaikki koulukirjat kotiin, sillä eilen selätin viimeisetkin pääsykokeet. Heinäkuussa saa nähdä, käykö kutsu mihinkään. 

Tuleva kesä tuo tullessaan niin paljon uutta etten edes tiedä mitä se on! 

Silti tästä jatketaan täysillä eteenpäin... Jännää!

Kiroukset: toinen jakso!

Kesällä mikään kioski ei ole mitään ilman jäätelöä. 

Vaikka monen mielestä jäätelöpallojen hinnat ovat kohonneet pilviin, irtojäätelö kuuluu kesään. Niin sen oli tarkoitus liittyä myös Haapasaaren kahvila-kioskin kesään heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Vaan hupskeikkaa, maksupäätteen kirouksen lauettua saadaan sarjalle jatkoa jaksolla "Irtojäätelön kirous".

Irtojäätelön kirous sai alkunsa, kun ajattelin kysäistä Ingmanilta omaa asiakasnumeroani viime viikon perjantaina, jotta voin tilata jäätelöä 48 tuntia ennen kuin saan ne, kuten luvattiin. Näin kiteytettynä sain vastauksen: "Asiakasnumero sinulla on, muttei kuljetusta". JEP.

Edellisenä vuotena kuljetukset on kuljettanut Kespro, jonne neuvottiin olla yhteydessä ja kysyä kuljetuksia. "Kesprolla on kuitenkin hyvät valikoimat ja kuljetus onnistuu varmemmin". "Ottavat varmasti mielellään uusia asiakkaita". Varmasti yritykset haluavat mielellään uusia asiakkaita, mutta olisin toki halunnut kuulla tästä 'pienestä' probleemasta hiukan aikaisemmin. Siihen löytyy erittäin hyvä syy, ainakin sen jälkeen kun näin Kesprolla minua maanantaina palvelleen miehen ilmeen kun kerroin hänelle asiani. Loppusilauksena toimi pieni lause "Aloitan viikon päästä ja tarvitsisin jäätelöt jo silloin". 

Kespron yhteydenottoa odottaen synkistelin koko tiistaiaamupäivän, kunnes kysäisin osuuskauppias Lilliltä jäätelönkuljetuksesta. Hän kehotti soittamaan Lahden Vihanneskolmioon, jonka kautta jäätelöt on hoidettu viimekin vuonna. Kun taas Ingmanilta kerrottiin, että kuljetus on hoidettu Kespron kautta? Mielenkiintoista. Joka tapauksessa keräsin rohkeuteni uutta puhelinsoittoa varten ja pirautin Lahteen. Ja voi että! Asiakasnumeroni kolahti sähköpostiin saman päivän aikana ja voin tehdä tilaukseni käytännössä heti, jäätelöt ovat saaaressa jo perjantaina jos haluan! Voi että mikä kivi vierähtikään sydämeltäni.

Kirjoitin jo maanantai-iltana valmiiksi blogikirjoituksen, jossa manaan jäätelönkuljetuksiani. Tulin melkein surulliseksi, kun jouduin sitä muuttamaan sitä takia että asia järjestyikin odottamattomasti. Loppujen lopuksi minun ei kannata olla kuin iloinen, sillä en halua kolmatta kirousta lankeamaan päälleni. Vaikka kolmas kertahan sen toden sanoo?

Toinen vierailu päämajaan

Nyt minulla on kioskin avaimet kourassa! Kävin tiistaina Haapasaaressa poikaystäväni kanssa, jolloin siivosimme koko mökin astioita, uunia ja kaappeja myöten. Vaikka siivoaminen saa yleensä minut voimaan pahoin, tämä siivoaminen oli kivaa. Tavaroiden järjestely ja oman pienen kioskin siivoaminen oli oikein mieleistä!

Tutustuin myös omaan "asuntooni" eli huoneeseen osuuskaupan yhteydessä. Sen vieressä olevassa keittiössä saan puuhastella kahvilahommia ketään häiritsemättä, sillä samassa rakennuksessa ei muita yöpyjiä ole. En ole muuten usein kuullut, että ensiasunnossa olisi merinäköalat, mutta mullapa on! En pistä pahakseni.

Sen lisäksi käytettävissä on rantasauna, jonka jaan osuuskaupan kesätyöntekijän kanssa. Saarikesän kruunaa ulkovessat, eikä ne tule olemaan ongelma! 

Tänään lähden selvimään jäätelönkuljetuksia, koska viikonloppuna selvisi ettei Ingman itse niitä tuokkaan! Heh! Omavalvontasuunnitelmalle sain hyväksynnän ensiyrittämällä ja iZettle -maksupäätteeni saapui jo viime viikolla luokseni! Osa hommista on hyvällä mallilla ja osa ei, se tässä varmaan on tarkotuskin.