Heti näin kättelyssä joudun kertomaan, ettei mulla ole mitään lukuja esittää. Mutta plussalle ollaan päästy, hyvä niin. Keskitytään pikemminkin kaikenmoiseen aineettomaan, jota on tarttunut tältä kesältä mukaan. Sopiiko? Hyvä.
Aloitetaan vaikka sillä, että en ollut kesän alkaessa kahvinjuoja. Enkä muuten ole vieläkään. Kahvin keitosta minulla ei siis ole ollut suuren suurta kokemusta, joka varmaan kuulostaa vähän huvittavalta. Lähdin pitämään kahvilaa, enkä osaa kahvia keittää? Loistava startti! Noh, en ollut myöskään fileroinut koskaan kalaa. Ja kuulin huhuja että kioskin vakio- &hittituote on kalaleivät? Selevä, eikun opettelemaan! Ja täytyy sanoa, että olen kehittynyt tasolta nolla ylöspäin kun kesä on rullannut eteenpäin! Positiivinen juttu!
Olen päässyt jyvälle moneen asiaan. Yrittäjyyteen sain kesän mittaisen tutustumisjakson, jonka aikana olen oppinut joitakin asioita kantapään kautta. Mutta, onpahan kuitenkin opittu! Olisi kannattanut kesän alusta asti seurata menekkiä. Kirjoittaa ylös, monta kalaleipää menee, paljon jäätelöpalloja, kuinka monta valkoinen kuningatar -jäätelörasiaa? Oma taktiikka oli, että kun näyttää olevan tavara lopussa, tilataan lisää. Olisi voinut ollaihan kiva lukea kesän lopussa, paljon on tavaraa mennyt. No, seuraavalla kerralla sitten.
Saarielämä tuli tutuksi. Ennen tätä kesää en ollut juuri saaristossa liikkunut, kerrat laskettavissa yhden käden sormilla. Perheen mökki on järven rannalla, sinne kuljetaan autolla. Kesän kuluessa muutamalla merimatkalla kuitenkin huomasin onnekseni, etten kovin helposti tule merisairaaksi. Ja tämän kesän jälkeen osaan kiinnittää huomiota tuuleen, josta ei sen suurempaa ymmärrystä vielä keväällä ollut. Siinä on eroa, tuuleeko 5 m/s vai 15 m/s.
Muutin kesän alussa pois kotoa, ja kesä oli itsenäisyyden harjoittelua, omillaan pärjäämistä. Olen aika kova tyttö ikävöimään, jota onkin itketty iltaisin monet kerrat! Ei siinä kuitenkaan tarvinut ihan rypeä, kun päivän valjetesa muistui taas kaikki kiva mitä saaressa odotti. Ja kun kesä meni eteenpäin, tiesi että kohta pääsee kotiin. Ja onpahan nyt helpompi lähteä taas uuteen paikkaan, kun on takana pieni jakso yksin asumista! Kun olin omillani, tajusin sen että sen oman rahan eteen täytyy tehdä töitä. Se, että syötkö pinaattikeittoa seuraavana päivänä, riippuu siitä teetkö työsi hyvin edellisenä päivänä. Ei ollut kiinteää kuukausipalkkaa!
En voi olla edes varma, mitä kaikkea olen oppinut! Se selviää sitten joskus hamassa tulevaisuudessa, jos selviää. Mutta selvää on se, ettei tällaista voi koulussa oppia. Tämä pitää itse kokea, laittaa itsensä likoon ja luottaa vaan siihen mitä tekee.
EDIT: Kun otsikkona on "Mitä jäi käteen", ei käteen jäänyt konkreettisesti mitään. Mutta keskelle etureisiä tuli kaksi lommoa siitä, kun nojailin kioskilla olevaan tiskiin! Eikä tämä ole vitsi! Haha, ne ovat olleet siinä jo monta viikkoa, eikä loppua näy!
Muutin kesän alussa pois kotoa, ja kesä oli itsenäisyyden harjoittelua, omillaan pärjäämistä. Olen aika kova tyttö ikävöimään, jota onkin itketty iltaisin monet kerrat! Ei siinä kuitenkaan tarvinut ihan rypeä, kun päivän valjetesa muistui taas kaikki kiva mitä saaressa odotti. Ja kun kesä meni eteenpäin, tiesi että kohta pääsee kotiin. Ja onpahan nyt helpompi lähteä taas uuteen paikkaan, kun on takana pieni jakso yksin asumista! Kun olin omillani, tajusin sen että sen oman rahan eteen täytyy tehdä töitä. Se, että syötkö pinaattikeittoa seuraavana päivänä, riippuu siitä teetkö työsi hyvin edellisenä päivänä. Ei ollut kiinteää kuukausipalkkaa!
En voi olla edes varma, mitä kaikkea olen oppinut! Se selviää sitten joskus hamassa tulevaisuudessa, jos selviää. Mutta selvää on se, ettei tällaista voi koulussa oppia. Tämä pitää itse kokea, laittaa itsensä likoon ja luottaa vaan siihen mitä tekee.
EDIT: Kun otsikkona on "Mitä jäi käteen", ei käteen jäänyt konkreettisesti mitään. Mutta keskelle etureisiä tuli kaksi lommoa siitä, kun nojailin kioskilla olevaan tiskiin! Eikä tämä ole vitsi! Haha, ne ovat olleet siinä jo monta viikkoa, eikä loppua näy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti