Kesäkuu

Hei vaan, täällä kirjoittelee se kioskintäti, joka on saanut pienen laiskuuspuuskan. Antibioottihoidot on kuitenkin aloitettu, ja kirjoitustahtia nopeutetaan lisäämällä päivittäisiä jäätelöannoksia. Vai voiko niitä edes lisätä?!

Kesäkuu meni totutellessa kaikkeen uuteen. Edellisenä päivänä piti suunnitella mitä syö seuraavana päivänä, kioskin menekkiä ei osannut arvioida lainkaan ja kaikki ylipäätänsä oli uutta. Vaikka sää olisi voinut olla parempi (eikö näin ole aina?), myynti oli kuitenkin kohtuullista ja kauppa lähti pyörimään. Kesäkuussa, kuten koko kesänä tapaan ja tutustun joukkoon uusia ihmisiä, jonka kanssa jaan tämän kaiken. Vaikka alussa ajattelin miten käy, olen saanut tervetulleen fiiliksen ja viihdyn täällä oikein hyvin.

Olen pian ollut saaressa kuukauden putkeen, päivissä se on aika pitkä aika. Kesäkuun puolivälin jälkeen iski kova ikävä kotiin, tuntui ettei täällä voi olla niin iloisena ja onnellisena kuin läheisten ympärillä kotona. Kesäkuun vaihtuessa heinäkuuksi, olen kutenkin löytänyt hyvän mielen ja päivät täällä sujuvat erittäin mukavasti. Vaikka ikävä tietysti nostaa välillä päätään, se ei jää vaivaamaan vaan touhuamalla mieli paranee ja muistan kaikki ne iloiset asiat, mitkä minulla täällä on!

Jos vedetään astetta positiivisempi vaihde silmään, niin loppuun haluan nimetä kolme asiaa, jotka saavat minut täällä hyvälle mielelle!

1. Kaupan kesätyöntekijä Karoliina ja kauppias Lilli.

Karoliinalla ja minulla on kummallisten juttujen lisäksi yhteistä se, että emme ole saaresta kotoisin. Ihmettelemme siis kaikkia uusia juttuja yhdessä, aina saarelaisten nimistä puokin kaltereihin ja kummallisiin saunakutsuihin.

Lilliltä voi kysyä mitä vaan saareen tai ylipäätänsä elämään liittyen. Voin kysyä niin tyhmän kysymyksen kuin ikinä vaan keksin, ja saan aina vastauksen, välillä sen lisäksi myös huvittuneen naurun.

2. Urheilu saaristomaisemissa

Kevään vaihtuessa kesäksi kuntosali vaihtui luontoon. Parasta on, kun levitän jumppamaton kalliolle ja aurinko on laskemassa meren taakse. Yhtä hyvä vaihtoehto on Karoliinan kanssa lenkkeily pitkin saarta.

     

3. Kiireettömyys

Kenelläkään ei ole täällä kiire mihinkään. Se taas luo tunnelmasta rentoa ja nauru on herkemmässä kuin ehkä yleensä. Ainoa kiireen poikanen voi esiintyä, kun ihmiset kipittävät kottikärryjensä kanssa Otavaan tai Teklaan.

Lupaan jatkossa ottaa itseäni niskasta kiinni ja kirjoittaa mitä täällä ja omassa elämässäni tapahtuu, useammin kuin kerran kahteen viikkoon. Ajattelin aikaisemmin (perustelin itselleni), ettei kannata kirjoittaa koska mitään ei tapahdu, mutta kun vähän tarkemmin miettii niin kyllähän täällä tapahtuu!