Se ei pelaa joka pelkää

Näin on. Tänä kesänä päätin pelata ihan olan takaa.

Melkein kolme viikkoa sitten löysin mol.fi-sivuilta ilmoituksen, jossa haettiin yrittäjää Haapasaaren kahvio-kioskiin. Se oli vain yksi niistä päivistä, kun yritin etsiä lisää työpaikkoja joihin voisin hakea töihin. Kun luin ilmoituksen ensimmäistä kertaa, minut valtasi valtava innostus. Sen jälkeen luin ilmoituksen vielä monta kertaa, ja mietin olisiko minusta todella yrittäjäksi. Onko minusta asumaan koko kesäksi saareen? Voinko ottaa vastuulleni yrityksen ja sen toimivuuden? Mitä jos jään tappiolle? Sillä tämän kesän piti olla se, jolloin kerään säästöön paljon rahaa, jotta pääsen syksyllä opiskelemaan.

Juttelin asiasta vanhempien, kavereiden ja poikaystäväni kanssa. Vanhemmat palauttelivat minua maanpinnalle muutamilla pikku faktoilla, mutta sen lisäksi kannustivat yrittämään. Kahden päivän jälkeen päätin lähestyä ilmoituksen jättäjiä sähköpostilla ja kertoa kiinnostuksestani vapaata työpaikkaa kohtaan.

Tasan viikon päästä minulle oli soitettu kesken päivän, ja jätetty viesti perään: "Hei. Yritin tavoitella Haapasaaren kioskiasian tiimoilta. Oletko edelleen kiinnostunut?..." Oih ja voih. Itse asiassa olin yksikseni pohtinut vain kuinka hullu olin ollut ja ilmoittanut kiinnostukseni tätä paikkaa kohtaan. Minulla ei olisi lomaa oikeastaan ollenkaan. Kuukaudessa tulisi kiire hoitaa kaiken maailman lupa-asioita ja pitäisi vielä lukea pääsykokeisiin? Mahdoton yhtälö. Entäpä asuminen saarella, se tuskin on ilmaista? Ja jos putiikki ei tuota yhtään mitään, on turha uneskella ihanasta saarikesästä. Eikä minulla ole kokemusta kahvilan pitämisestä. Kaiken tämän pessimistisyyden keskeltä sain puhelimen käteeni ja soitin takaisin viestin jättäjälle. 

Nyt tuosta soitosta on kulunut kaksi viikkoa. Olen surffannut tunteiden vuoristorataa, joskus uskonut itseeni kuin kiveen ja toisinaan valmis vain tekemään varmaa palkkatyötä muualla koko kesän. Olen saanut moniin kysymyksiini vastauksia, surffannut nettiä ristiin rastiin ja etsinyt tietoa. Loppujen lopuksi olen täynnä sitä samaa intoa, kuin lukiessani työpaikkailmoituksen ensimmäistä kertaa. Huomenna aion laittaa oman toiminimen perustamispaperit eteenpäin. On myös läjä muita asiakirjoja, joita täytyy täyttää. Niistä lisää myöhemmin.

Perustin tämän blogin, koska tällaista blogia olisin valmis myös itse lukemaan. Vaikka en olisikaan juuri alkamassa yrittäjäksi, haluaisin kuulla minkälaista on yrittäjyyden verhojen takana. Lupaan, etten kaunistele tarpomista byrokratiaviidakossa tai toisaalta niitä kesäpäiviä, jolloin asiakkaat säteilevät kuin aurinko. Eikä tämä blogi ole pelkkää yrittäjyysjupinaa, vaan haluan kertoa kokemuksista saarelta. En ole koskaan asunut saarella, enkä ole koskaan asunut yksin. Kotkasta on matkaa Haapasaareen lähes kahden tunnin verran, joten ei sinne kukaan joka päivä jaksa taapertaa. Suuri askel minulle, pieni ehkä kaikille muille.

Saari, kesä ja oma yritys.