Asenne ennen kaikkea

Yrittäjä on rohkea ja valmis ottamaan riskejä. Hän luo jatkuvasti uutta ja haluaa kehittää yrityksen toimintaa - sekä itseään. Yrittäjä on ulospäinsuuntautunut ja täsmällinen, uskoo omaan ideaansa eikä luovuta. Hän on ammattitaitoinen oman työnsä johtaja ja talouden poluilla kevyesti taplaava. Niistä muutamasta vaatimuksesta huolimatta Suomessa oli vuonna 2013 yli 200 000 yritystä (yrittajat.fi).

Toden totta olen kohta jo itsekin yksi Suomen yrittäjistä, sillä tiputin toiminimen perustamisilmoituksen postilaatikkoon maanantaina. (edit: Y-tunnus on jo valmiina, vakuutusmyyjät soittelee perään, apua)

Mutta nyt pari sanaa minusta: mikä on taustani?  Mikä innoitti yrittäjyyden pariin? Täytänkö todella kaikki yrittäjäksi ryhtyvän kriteerit?

En todellakaan täytä.  Olen toukokuun lopulla uunituore ylioppilas, jolla on kädessään yrittäjyyslinjan diplomi. Haaveenani on perustaa oma yritys, josta sain pintaraapaisua jo ennen tätä kesää lukion toisella luokalla, kun perustin kolmen ystäväni kanssa KäKi NY:n (Nuori Yrittäjä). Yrityksemme myi ja osti käytettyjä koulukirjoja omassa lukiossamme. KäKi NY oli loppujen lopuksi onnistunut ja kiinnostava projekti, joka opetti esimerkiksi tiimityöskentelystä, markkinoinnista ja asiakaspalvelutyöstä.

                     

Yrittäjyydessä  kiehtoo se, että olen itse itseni johtaja. Saan päättää, mitä jäätelöä tilaan ja kuinka paljon. Lepäänkö koko juhannuksen vai pidänkö puljun auki? Riskin olemassaolo ei haittaa, sillä varsinkin tässä tapauksessa yritysidea on jo koettu hyväksi, jolloin suurimmaksi riskiksi jää kesän sää. Minulla ei ole juurikaan kokemusta kahvilatyöskentelystä, mutta jäätelöpalloja olen yhden kesän työkseni pyöritellyt.
 

Uskon, että tulevan kesän kannalta vahvuuteni ovat innostus ja työtä pelkäämätön asenne. Tuntipalkkaa varsinkin alussa on varmasti turha lähteä laskemaan, mutta kun antaa kaikkensa ei voi olla kuin tyytyväinen. Enkä odota huimia liikevoittoja, vaan enemmänkin niitä kaikkia kokemuksia. Asiakaspalveluun aion todella panostaa, sillä kauniina kesäpäivänä kalaleivän ostajan tulee saada muutakin kuin leipänsä ja vaihtorahat, iloista mieltä, hymyn kasvoille ja vaikka juttuseuraa. Ja faktahan on se, ettei kukaan jaksa katsella hapannaamaa joka vain laahustaa omassa kopissaan.